Hyvät puolet

"MS-taudin hyvät puolet". Kuulostaa kohtuullisen tolkuttomalta ajatukselta. Eihän sairauksilla ole hyviä puolia, ei varsinkaan MS-taudin kaltaisella jokapäiväistä elämää vaikeuttavalla sairaudella.

MS-tauti on inhottava sairaus, jota yksikään sitä sairastava ei takuulla olisi halunnut vapaaehtoisesti taakakseen. Omien MS-vuosieni aikana olen todellakin oppinut vihaamaan tätä viheliäistä sairautta ja kaikkia niitä tapoja, joilla se kurjistaa elämääni joka ikinen päivä.

Tämä ei kuitenkaan ole ihan koko totuus. Niin älyttömältä kuin sen sanominen ääneen tuntuukin, sairaudella on kuitenkin myös omat hyvät puolensa. Tällainen ajatus tuntuu toki loukkaukselta kaikkia niitä kohtaan, jotka joutuvat jokapäiväisessä elämässään taistelemaan MS-taudin kanssa – tiedän, koska olen itse tällainen ihminen. Mutta silti: väitän, että sairastumisen seurauksena elämääni on tullut myös asioita, jotka eivät ole yksinomaan pahasta.

Tai no, eivät ne välttämättä ole MS-taudin ominaisuuksia, MS-taudissa itsessään ei ole vieläkään mitään hyvää. Mutta se elämäntilanne ja ne kokemukset, joihin sairaus on minut ajanut, joistain niistä löytyy kiistatta paljon hyvääkin.

 

Ensinnäkin, väittäisin olevani nyt henkisesti vahvempi ihminen kuin aikaisemmin juuri siksi, että MS-tauti on karaissut ja kasvattanut minua. Enää en hätkähdä ihan pikkujutuista. Saa tulla vastaan aika isoja vastoinkäymisiä, että luovuttaminen edes kävisi mielessä. Ilman MS-taudin lujittamaa luonnetta antaisin nykyisin periksi luultavasti huomattavasti helpommin.

Elämän asioiden tärkeysjärjestys on muuttunut aika lailla terveempään suuntaan. En aikaisemmin kiinnittänyt lainkaan samassa määrin huomiota esimerkiksi siihen, mitä laitan suuhuni. Myös liikunnan harrastaminen on tullut ihan uudella lailla tärkeäksi asiaksi, kun taas päihteiden käyttö on menettänyt merkitystään. Noin yleisesti sanoisin, että jo entuudestaan tärkeinä pitämistäni asioista on tullut entistä tärkeämpiä, vähemmän tärkeät asiat ovat saattaneet tippua kuvioista kokonaan.

Ja ehkä kaikkein parasta tässä sairaudessa on se, että olen tutustunut suureen määrään mahtavia ihmisiä. Useimmilla heistä on itselläkin MS, joten kommunikaatio on sikäli esteetöntä, ettei kaikkia asioita tarvitse selittää samalla tapaa kuin terveille ihmisille. Omaan sairauteensa saa mukavasti näkökulmaa, kun kuulee, miten muut ihmiset sairautensa kokevat ja miten he menettelevät sairauden aiheuttamista ongelmatilanteista.

Voi kuitenkin olla, että asiat, joista puhun MS-kavereideni kanssa, eivät liity itse sairauteeen millään tapaa. Lopulta kyse on kuitenkin kaveripiirin, samanhenkisten ihmisten, hengailusta – tunnemme toisemme sairauden takia, mutta se ei määrittele kaikkea kanssakäymistämme. En olisi välttämättä ikinä tutustunut näihin ihmisiin ilman MS-tautia, mutta olen iloinen siitä, että he ovat elämässäni.

Kuten tämän tekstin alussa kirjoitin, kukaan ei takuulla valitsisi tätä sairautta kannettavakseen. Minun ei kuitenkaan koskaan tarvinnut valita, kohtalo teki tämän valinnan puolestani. Kuten olen ennenkin monessa yhteydessä sanonut: tällaiset kortit on siis käteen tullut, ja niillä pitää pyrkiä pelaamaan mahdollisimman hyvin.

Elämä tällaisen sairauden kanssa on toki aivan liian kova hinta oikeastaan mistään hyvistä asioista, mutta asian spekulointi on koko lailla turhaa. Kun MS-tauti on joka tapauksessa astellut elämääni, kokonaan pyytämättä, lienee ainoastaan kohtuullista, että tällä on ollut myös joitain myönteisiä seurauksia. Koska minulle ei ole olemassa elämää ilman MS-tautia, sairauden mukanaan tuomia asioita on pyrittävä katsomaan objektiivisesti.

Joka tapauksessa tilanne on tämä: jos MS-taudin hoitoon keksitään jonain päivänä lopullinen ratkaisu ja pääsen eroon myös jo syntyneistä vahingoista ja oireistani, kaikki nämä hyvät asiat – luonteen lujuus, terveet elämäntavat, ystävät – jäävät osaksi elämääni. Se on ajatus, joka usein pitää minua pystyssä MS-taudin vaikeimpina aikoina.

FI1703606459


Kirjoittanut: Tapsu

Sinä+

Tapsu

Nimeni on Tapio, mutta ystäväni sanovat minua usein Tapsuksi. Olen neljänkympin tietämillä oleva mies Helsingistä. Sain diagnoosin aaltomaisesta MS-taudista joulukuussa 2003, enkä oikein siis enää edes muista, millaista elämä oli ennen sitä. Olen tällä hetkellä päätoiminen opiskelija, minkä ohella teen töitä vapaana kirjoittajana. Saan elämääni virtaa muun muassa musiikista, kirjoista, ystävistä, matkustamisesta ja liikunnasta.

Katso kaikki artikkelit Tapsu