Isoisäksi tulo – Kirje tyttärelleni

Rakas Elaine! 

On kaunis kevätaamu ja aurinko paistaa. Istun työpöytäni ääressä ja katselen ikkunasta, kun naapurini tassuttelee pihallaan pieni poika korkealla hartioillaan. Tämä saa minut pysähtymään miettimään sitä, millaisen roolin minä tulen saamaan lapsesi, ensimmäisen lapsenlapseni, elämässä. 
Viimeisten kuukausien aikana minulla on ollut runsaasti aikaa miettiä sitä, miten MS tulee vaikuttamaan rooliini tulevan lapsesi isovanhempana. Vastasyntyneen elämässä isoisän rooli on aika muodollinen, joten luulen todellisten erojen tulevan esille vasta vähän myöhemmin. Tiedän, että sairauteni asettaa minulle tiettyjä rajoja sen suhteen, mitä pystyn tekemään. En ikinä tule kykenemään kantamaan pientä lastenlasta hartioillani, korkealla puiden oksien tasolla. Haluan mielelläni pitää pienokaista sylissäni ja helliä häntä kuten kaikki muutkin isovanhemmat, mutta minun on aina istuttava aloillani. Tulen kaipaamaan mahdollisuutta työntää pienokaista vaunuissa tai rattaissa, mutta tulen ehdottomasti kulkemaan kanssanne vaunuretkillänne aina, kun mahdollista. Tulen aina olemaan siinä jokaisen isovanhemman tavoin. Ja ostamaan lapselle asioita, joita sinä tai Henry ette voi ostaa. Tulen hemmottelemaan pientä Junioria isovanhemman tavoin – sanoit mitä tahansa. 
Odotan innolla mahdollisuutta leikkiä pienokaisen kanssa lattialla, sillä sieltä kumpikaan meistä ei voi enää alemmaksi pudota. Minun voi toki olla vaikea päästä takaisin ylös leikkihetken jälkeen, mutta se on sen arvoista! Voipi olla, että tulee olemaan suhteellisen mielenkiintoista tarkkailla meitä molempia yrityksissämme hoiperrella takaisin pystyasentoon leikin jälkeen… Siinä missä oma liikuntakykyni koko ajan heikkenee, pienokaisen kyvyt tulevat nopeasti lisääntymään. Ja kohta hän voikin jo juosta täysillä ympärilläni!
 
MS-tautiin liittyy toki pieni geneettinen tekijä. Toivon sydämestäni, ja rukoilen, ettei tämä geenin palanen tule osaksi lapsenlapseni elämää. Mutta tässä vaiheessa olen kuitenkin myös jo niin viisas, että tiedän murehtimisen olevan turhaa energianhaaskausta. Qué sera sera! Tiedän, että sinä ja Henry tulette olemaan pikkuisen ensisijaiset huoltajat ja opettajat, mutta haluan itsekin antaa oman pienen panokseni. Suurin osa pikkuisen ”ensimmäisistä kerroista” tulevat tapahtumaan teidän kahden nähden, mutta haluan olla mukana juhlimassa jokaista pientä saavutusta kanssanne. Tiedän, että tämä tulee välillä tuntumaan vaikealta ja rasittavalta, mutta isovanhemmat haluavat (ja heille on jopa tarpeen) päästä mukaan ja osallisiksi. Itselläni ei ole muistikuvia muista isovanhemmistani paitsi isän puolen isoäidistä, joka hänkin kuoli minun ollessani hyvin pieni. Muistot ovat tärkeät! Ja kaikista eniten minä haluan vain olla avuksi.
 
MS-tautini tulee välillä laittamaan kapuloita rattaisiimme ja estämään mahdolliset suunnitelmamme, mutta yritä ymmärtää. Tulen rakastamaan lastasi koko sydämestäni. MS-tauti, pyörätuoli, rajoittunut liikuntakyky – mikään näistä ei voi tätä tosiasiaa muuttaa! MS on vienyt minulta paljon, mutta kykyäni rakastaa se ei ole tuhonnut. Tiedämme molemmat, että pikkuisesi tulee saamaan reilusti sitä.
 
Rakkaudella
Isäsi Declan
FI1606495608

Kirjoittanut: Declan

Sinä+

Declan

“Life is not about holding good cards, but sometimes, playing a poor hand well.” - Jack London Declan sai MS- diagnoosin vuonna 1988. Hän on onnellisesti naimisissa ihanan vaimonsa kanssa ja heillä on kaksi aikuista lasta. Jack Londonin lainaus kuvaa hyvin hänen elämänasennettaan. Esteettömyyteen – ja varsinkin sen puutteeseen –liittyvät asiat ovat hänen sydäntään lähellä ja siihen liittyvät ongelmat ärsyttävät häntä suuresti.

Katso kaikki artikkelit Declan