Kuka olen, mitä nykyään kuuluu?

Ajattelin valottaa vähän nykyistä elämäntilannettani ja kertoa mitä teen ja kuka olen. 

No, aloitetaan harrastuksista. Harrastan urheilua thainyrkkeilyn, kuntosalin ja juoksemisen merkeissä. Vahva kiinnostukseni urheiluun heräsi oikeastaan vasta diagnoosini myötä, kun hyvän fyysisen kunnon ja itsestään huolehtimisen merkitys korostui. Olen järkeillyt, että mitä paremmassa fyysisessä kunnossa olen, sitä helpommin palautuisin pahenemisvaiheista. Tietysti henkinen vahvuus ja positiivisuus auttaa myös huonoissa vaiheissa todella paljon. Kuten varmaan arvata saattaa, tuo tämä MS välillä hieman haasteita urheilun saralla. Välillä on pidempiäkin aikoja, ettei uupumus tai jokin fyysinen oire salli urheilua, mutta voitte olla varmoja siitä että minut löytää punttisalilta, treenikavereita ”pieksemästä” Helsinki Thaiboxing Clubilla, tai lenkkipolulta aina kun mahdollista!  

 

Sportin lisäksi elämässäni suuri rooli on perheellä, kolmella koiralla ja tietysti myös ystävillä joita ilman maailma olisi aika paljon ikävämpi paikka. Silloin kun ylimääräistä aikaa jää, piirrän, katson elokuvia tai luen. Olen kiinnostunut valokuvaamisesta, mutta kunnollisen kameran puute hieman rajoittaa toistaiseksi tätä harrastusta, joten joudutte nyt tyytymään kännykällä räpsittyihin fotoihin.

Olin viimeiset kahdeksan vuotta töissä media-alalla, monenlaisissa hommissa ja monissa firmoissa, elokuvan ja tv:n parissa puuhastelemassa. Mahtavan vauhdikas ala, upeita tyyppejä ja hienoja ja hauskoja kokemuksia on ehtinyt kahdeksan vuoden aikana kertyä! Hymyilyttää, kun mietin taaksepäin!

Kävi kuitenkin niin, että loppuvuodesta 2015 minun uupumus eli fatiikki muuttui todella voimakkaaksi ja jaksaminen hektisellä alalla tarkkuutta vaativassa työssä kävi vaikeaksi. Neuropsykologiset testit vahvistivat sitä, mitä omat tuntemukset jo kertoivat ja jäin lopulta pitkälle sairauslomalle. Se oli alkuun aika kova pala niellä, koska tähän asti olin pärjännyt lyhyillä sairauslomilla ja ohimenevillä oireilla. Olen sen verran nuori vielä (pidän siis itseäni ihan pentuna) ja luonteeltani aika sisupakkaus, joten oli vaikea myöntää itselleen että tilanne nyt todella on se, että minun pitää tehdä isoja muutoksia ja päätöksiä jos meinaan jaksaa. Koska mitä elämää on sellainen, että kaikki vapaa-aika menisi nukkumiseen ja siitä huolimatta olisi energiat ihan nollilla?

Nyt olen hyväksynyt asian ja odotan innolla mitä tulevaisuus tuo. Tällä hetkellä odottelen päätöstä osa-aikaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä, joka siis mahdollistaisi työnteon osa-aikaisesti. En missään nimessä haluaisi jäädä vielä kokonaan pois työelämästä ja uskon että pärjäisin vähän iisimmällä työtahdilla. Hakemusten käsittelyajat eläkelaitoksilla ovat turhauttavan pitkiä ja haluaisin jo päästä tekemään suunnitelmia ”uuden elämäni” varalle. No, ei auta muu kuin yrittää odottaa rauhassa. En tiedä vielä mitä tulen tekemään jos saan hyväksytyn päätöksen osa-aikaeläkkeestä, mutta muutamia juttuja olen jo päässäni pyöritellyt… Pidettäköön ne vielä salaisuuksina. 

Vähän on jo ikävä tullut työelämää ja varsinkin niitä kaikkia ihania ex-kollegoita. Heistä moni on kuitenkin jäänyt ihan ”oikeiksi” ystäviksi työelämän ulkopuolella, joten kaikesta en ole onneksi joutunut luopumaan töistä pois jäädessäni.

Yhden vaiheen loppu on toisen alku, kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu ja mitä näitä viisauksia nyt on! Uskon tähän ihan täysillä! <3 


Kirjoittanut: Outi

Sinä+

Outi

Olen 36-vuotias MS-tautia sairastava nainen. Diagnoosin sain vuonna 2011, joten muutamia vuosia yhteistä aikaa on meille jo tämän ei-toivotun elämänkumppanin kanssa kertynyt. Kirjoittelen elämästäni MS-taudin kanssa ja sen ulkopuolella. En anna sairauden määritellä itseäni, sillä olen niin paljon muutakin kuin ”potilas”.

Katso kaikki artikkelit Outi