Riippumattomuus – väärinymmärretty vai yliarvostettu asia?

Vaikka kaikki rakastamme omaa riippumattomuuttamme – mahdollisuutta ja kykyä tehdä mitä haluamme, milloin haluamme – pelkäämme myös kaikki menettävämme tämän riippumattomuuden tunteemme. Kuten kaikissa asioissa, riippumattomuudessakin on kuitenkin eri asteita. Hermostoa rappeuttavista sairauksista (kuten MS-taudista) kärsivillä henkilöillä nimenomaan riippumattomuuden asteella on suuri merkitys.
Riippumattomuuden asteemme ei muutu ainoastaan elämänvaiheemme myötä, vaan myös terveydentilamme mukaan. Vamman aste vaikuttaa siihen, miten paljon riippumattomuutemme typistyy, ja nämä rajallisuudet voivat vaihdella aina pienistä lisähankaluuksista aikamoisiin esteisiin.
Kun synnymme tähän maailmaan, olemme täysin riippuvaisia toisista ihmisistä. Elämämme edetessä riippumattomuutemme lisääntyy. Varhaisessa aikuisuudessa olemme jopa hetken lähes täysin riippumattomia muista. Silloinkin meillä voi olla osittainen riippuvuus esim. puolisostamme. Ja vähitellen elämäämme tulee ehkä lapsia, jotka ovat riippuvaisia meistä. Näin elämän sykli etenee.
Koko elämämme ajan olemme tavalla tai toisella kytköksissä toisiimme. Jos näin ei olisi, planeettamme olisi hyvin yksinäinen paikka elää. Maslowin tarvehierarkiassa (Maslow’s Hierarchy of Human Needs) rakkaus/yhteenkuuluvuus tuleekin heti arvostuksen/itsensä kunnioittamisen jälkeen. Nämä kaksi kohtaa Maslowin pyramidissa ovat minusta tärkeimmät sille, miten koemme oman riippumattomuuden asteemme.
Jos asiaa tarkastellaan ihan rehellisesti, kukaan meistä ei ole täysin riippumaton. Toisaalta, kukapa edes haluaisi saavuttaa täydellisen riippumattomuuden? Sehän tuntuisi kyllä todella yksinäiseltä tilalta.
Vaikka usein käymmekin kovaa sisäistä taistoa, emmekä haluaisi hyväksyä tarvettamme erilaisiin apuvälineisiin tms., näistä voi hyvinkin nopeasti tulla täysin luonnollinen osa elämäämme. Isommat näppäimet tietokoneen näppäimistössä, erilaiset sovellukset tapaamisten muistamiseksi, tasapainon vakauttamiseen tarkoitetut apuvälineet – kaikki nämä apuvälineet ovat itse asiassa asioita, jotka voivat edistää ja pidentää todellista riippumattomuuttamme.
Miksi riippumattomuus on meille niin tärkeä asia? Miksi pelkäämme sen menettämistä niin paljon? Luulen, että iso osasyy piilee siinä, ettemme halua muuttua rasitteeksi läheisillemme, perheellemme ja ystävillemme. Inhoamme ja pelkäämme ajatusta siitä, että menettäisimme oman hallintakykymme. Etenkin oman kehomme ja sen toimintojen hallintakyvyn.
En usko riippumattomuuden olevan yliarvostettu ominaisuus, mutta ehkäpä asiaa usein käsitetään vähän väärin. Meidät ei ole luotu yksinäisiksi kulkijoiksi eikä tekemään kaikkea yksinämme ja itse. Kaipaamme seuraa ja tarvitsemme usein apua, milloin missäkin. Jos sinulla on MS, älä pelkää muiden ystävällisyyttä ja auttamishalua!
FI1606495608

Kirjoittanut: Declan

Sinä+

Declan

“Life is not about holding good cards, but sometimes, playing a poor hand well.” - Jack London Declan sai MS- diagnoosin vuonna 1988. Hän on onnellisesti naimisissa ihanan vaimonsa kanssa ja heillä on kaksi aikuista lasta. Jack Londonin lainaus kuvaa hyvin hänen elämänasennettaan. Esteettömyyteen – ja varsinkin sen puutteeseen –liittyvät asiat ovat hänen sydäntään lähellä ja siihen liittyvät ongelmat ärsyttävät häntä suuresti.

Katso kaikki artikkelit Declan