Uimarenkaalla yli pauhaavan meren

Teimme yhdistyksen kesäretken Mänttä-Vilppulassa sijaitsevaan Serlachius-museoon. Yksi näyttelyistä oli realistinen Riiko Sakkisen Rajat kiinni -näyttely. Se teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Olin sanaton, kun näin seinällä pakolaislasten lelukellukkeita ja uimarenkaita, jotka olivat heidän ”pelastusliivejään”, kun he lähtivät etsimään pauhaavan meren takaa turvaa ja suojaa sekä parempaa elämää. Omat murheet tuntuivat niin pieniltä, kun katsoin järkyttyneenä teosta. 

 

Jotkut ihmiset pitävät pahassa olossa kylpemisestä ja he eivät edes halua tulla pois sieltä ja jatkaa elämää. Tottakai on shokki sairastua vakavasti ja se pitää käsitellä ja siitä pitää puhua. Mun mielestä siitä ei pidä kuitenkaan tehdä pysyvää olotilaa. Mä ajattelen, että mä en ole sairas vaan mulla on sairaus. Elämä jatkuu ja elämästä löytyy kuitenkin niitä hyviäkin asioita vakavasta sairaudesta huolimatta. 

Mä olen kiitollinen ja onnekas MS-taudin suhteen, koska olen saanut fysioterapiaa kahdesti viikossa, apuvälineitä, taksimatkat, hoitotuen, henkilökohtaista apua, rampin oven eteen, laitoskuntoutus jaksoja Maskussa sekä tehokkaita lääkkeitä MS-taudin kulkua hidastamaan.

Mun mielestä mun ”MS-uimarengas” on turvallinen ja se kantaa MS-katastrofista huolimatta. Yritän muistaa kiittää siitä joka päivä ja rukoilla noiden pakolaislasten ja heidän perheidensä puolesta. 

Lisätietoa näyttelystä: 

http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/45-rajat-kiinni/

 

FI1708680883


Kirjoittanut: Anne

Sinä+

Anne

Olen yhdistysaktiivi, jonka lapset on jo pidempiä kuin niiden äiti. Rakastan tässä maailmassa eniten perhettäni, ystäviäni, matkustelua ja työtäni. En muista hyvin aikaa ilman MS-tautia, koska olin 16-vuotias, kun sain diagnoosin. Nyt elän lähes normaalia arkea iloineen ja suruineen. Työskentelen osa-aikaisesti ja olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 1999. Se antaa minulle enemmän aikaa perheelleni, ystävilleni, matkusteluun ja kunnon ylläpitämiseen. “Elä hetkessä” on elämänohjeeni ja siksi haluan elää täysillä nyt, enkä tuhlata elämääni katkeroitumiseen tai pelkoon tulevasta. Elämänmyönteinen asenne ja usko tulevaan on pitänyt laivani pinnalla karikoista huolimatta.

Katso kaikki artikkelit Anne