Kognitiivinen fatiikki


Jäin aikanaan työkyvyttömyyseläkkeelle fatiikin vuoksi. Nyt vuosia myöhemmin ymmärrän, että fatiikki oli luonteeltaan kognitiivista.
Kognitiivinen fatiikki, tuo kummallinen sanahirviö. Jos sen suomentaisi vaikka siten, ettei pääkoppa jaksa samanlaista kuormitusta kuin muilla. Virallisesti se tarkoittaa heikentynyttä kykyä toimia tehokkaasti sellaisissa tilanteissa, joissa edellytetään intensiivistä työskentelyä ja kognitiivista aktiivisuutta.

Itse törmäsin tähän kummalliseen ilmiöön ensimmäisiä kertoja erilaisissa juhlatilanteissa. On paljon ihmisiä. Useasta suunnasta tulee ääntä samanaikaisesti. Joku aloittaa aiheen, jonka joku keskeyttää. Naurunremakkaa. Kovia ja korkeita ääniä. Sitten se jännä tunne, kun tippuu pois keskustelusta. Ei vaan jaksa enää keskittyä eikä reagoida nopeasti. Ei kykene sanomaan mitään viisasta, jos nyt kykenee muutenkaan. Sitten sitä vaan istuu hiljaa synkistyneenä miettien, että ymmärtäisipä nämä vieraat poistua. Ei ole yhtä eikä kahta kertaa, kun olen ollut näissä tilanteissa. Kertojen määrä on kymmeniä, ellei satoja.

Fatiikkiin ja kognitiiviseen fatiikkiin auttaa lepo ainakin minulla parhaiten. Olen kuullut, että lääkkeitäkin tähän on. Ne ovat vielä kokeilematta. Juhlatilanteissa lepääminen ei aina ole helppoa. Seuranaan häpeän tunne voi yrittää poistua sänkyyn selälleen, jos sen tempun kehtaa tehdä. Ystäville ja läheisille fatiikki on vaikea havaittava. Fatiikille on tyypillistä, että se tulee yllättäen ja tämän vuoksi siitä on himpun verran vaikea ennakkoon varoitella. Kun se tulee, ollaan jo pulassa.

 

Fatiikin taakse on kyllä helppo myös paeta. Lukuisia kotitöitä voi jättää tekemättä teeskentelemällä yllättävää uupumusta. En nyt tahdo yleistää, mutta me ihmiset olemme mukavuudenhaluisia ja tiedän, että kyllä me tällä itsellemme taukoja järjestämme. Aika kettuja olemme siis. Imurointi on minulle myrkkyä ja aiheuttaa fatiikin taatusti. Se on pakko jakaa useaan pätkään. Aparaatti huutaa ja haisee, sitä saa kiskoa ja repiä perässään. Joutuu konttaamaan ympäri ahtaita nurkkia. Ei pysty. Ja silti tämän aparaatin kanssa on pakko välillä humpata.

Itselleni kognitiivinen fatiikki on edelleen suurin elämänlaatua haittaava ongelma. Meitä MS-tautia sairastavia auttaisi armollisuus itseään kohtaan ja rehti ja reilu kertominen ympäristölle ongelmistaan. Jo vain olisi puolisonkin kanssa elämä helpompaa. Mutta enhän minäkään tee, kuten saarnaan. Vedän joka päivä itseni ihan piippuun ja toisinaan olen pääni kanssa ulkona kuin lumiukko. Olen huono kertomaan omista ongelmistani edes kotona, ja avopuolisollani riittää haasteita selvittää, mikä milloinkin miestä vaivaa.

Omat keinoni fatiikin eri muotoihin on lepo, reipas liikunta ja uppoutuminen pöhköjen pelien maailmaan. Hyvä tapa välttää fatiikkia on tauottaa tekemistään. Mikä pakko se on imuroida koko huusholli kerrallaan? Tai tehdä töitä kymmenen tuntia putkeen, kun pitäisi muistaa pitää taukoja enemmän kuin laki sallii.
Joskus fatiikista toipumiseen menee päivä, joskus riittää kymmenen minuuttia. Tämäkin on yksilöllistä, kuten on koko sairaus.

Fatiikki on vain yksi MS-taudin monista oireista. Jos ajattelee, että vuonna 2002 jäin sen vuoksi eläkkeelle, niin takana on huikea määrä vuosia ja huikea määrä pirteitäkin hetkiä. On tuon kummallisen oireen kanssa elämää eletty ja jokseenkin hyvin pärjätty. Vaan osaa olla mokoma asia ärsyttävä.

FI1705641191


Kirjoittanut: Rauno

Tulevaisuus

Rauno

Sanovat minua Raneksi ja Rauksi. Ainoastaan rakkaat äitini ja anoppini kutsuvat minua Raunoksi. Olen 53-vuotias mies ja tänä vuonna tulee 20-vuotta MS-diagnoosista. Blogi on minulle paikka, jossa opettelen leikittelemään sanoilla. Haluan, että blogi on mielipiteitteni koti, oman itseni ilmaisupaikka. Osoitteesta http://www.venditor.fi löytyy myös oma blogialustani. Kirjoitan elämästäni rehellisesti. Vaikka MS-tauti tuo paljon haasteita, silti peruspiirteitä minussa on hauskuus ja leikkisyys. Tuon pitkään sairastaneena miehenä esiin asioita, jotka voivat toisille olla arkoja, toivoen, että saan annettua ajatuksillani uskoa ja apua. MS-tauti on kohdellut minua lempeästi ja harva edes tietää, että mitään sairastan. Ongelmia on ollut paljonkin ja MS-tauti on mukana jokapäiväisessä elämässäni. Muiden sairastavien lailla myös me MS-tautia sairastavat käytämme varsin mustaa huumoria ja tämän tulette kanssani huomaamaan. Sanovat, että eläkeläisen elämä on kiireistä ja niin se on. Teen eläkkeen lisäksi töitä. Olen yrittäjä, olen monissa luottamustoimissa ja harrastan paljon. MS-taudilla maustettuna saan näistä aiheista varsin monipuolisen keitoksen luettavaksenne. Toivottavasti viihdytte seurassani.

Katso kaikki artikkelit Rauno