Lumihiutale

Mä inhoan sitä itsessäni, että en osaa pitää puoliani vaan myötäillen ja surffailen ikävistä tilanteista pois, ennen kuin kenenkään tulee paha mieli. Minua harmittaa, kun en taaskaan saanut suutani auki ja puolustanut itseäni.

Mä olen kateellinen ihmisille, jotka uskaltavat sanoa rehellisesti mielipiteensä toisen mielipidettä kunnioittaen, vaikka se olisikin täysin eri kuin muiden. Mä ihailen ihmistä, joka uskaltaa puolustaa itseään.

Mä olen se iloinen, reipas ja kiltti myötäilijä ja nieleskelijä, joka valvoo öisin itkuisin silmin uupuneena itseäni sättien. Raivoan hiljaa itselleni, että miksen taas saanut suutani auki ja puolustanut itseäni. Sitten kuitenkin aamulla mä laitan taas hymynaamarin päälle ja jatkan ikävien tilanteiden väistelyä. Mä syytän MS-tauti -parkaa mun uupumuksesta, vaikka se ei ole kokonaan sen syy. Syy on myös siinä, että en osaa pyytää apua ja sanoa ei.

Mun mies sanoo ärtyneenä, rakkaudella: ”You are such a snowflake”, kun taas itken kotona harmaana tärisevänä raunioina uupumusta.  Olisiko jo 43-vuotiaana aika opetella pyytämään apua ja lakata esittämästä tervettä ennen kuin olen ihan kokonaan työkyvytön uupumisen ja loppuun palamisen takia? Ihan niiden rakkaimpien ja ennen kaikkea itseni takia.

FI1706654887


Kirjoittanut: Anne

Tulevaisuus

Anne

Olen yhdistysaktiivi, jonka lapset on jo pidempiä kuin niiden äiti. Rakastan tässä maailmassa eniten perhettäni, ystäviäni, matkustelua ja työtäni. En muista hyvin aikaa ilman MS-tautia, koska olin 16-vuotias, kun sain diagnoosin. Nyt elän lähes normaalia arkea iloineen ja suruineen. Työskentelen osa-aikaisesti ja olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 1999. Se antaa minulle enemmän aikaa perheelleni, ystävilleni, matkusteluun ja kunnon ylläpitämiseen. “Elä hetkessä” on elämänohjeeni ja siksi haluan elää täysillä nyt, enkä tuhlata elämääni katkeroitumiseen tai pelkoon tulevasta. Elämänmyönteinen asenne ja usko tulevaan on pitänyt laivani pinnalla karikoista huolimatta.

Katso kaikki artikkelit Anne