Tulevaisuus vailla pelkoa

 

Tulevaisuus. Mikä iso, varsin pelottava sana.

 

Tulevaisuuteen sisältyy jokaisella meistä monenlaisia toiveita ja odotuksia. Samalla siinä on myös paljon pelkoja. Elämä ei ole, eikä sen ole tarkoituskaan olla, täysin hallittavissa. Kulman takana voi odottaa ihan mitä tahansa.


MS-tautia sairastava ihminen on tulevaisuuden suhteen kohtalaisen epävarmassa paikassa. Voi olla, että huomenna sairaus laittaa entistä isomman vaihteen silmään ja toimintakykyni heikkenee entisestään. Voi myös olla, että huomenna keksitään koko sairauden parantava lääke. Ei voi koskaan tietää.
Tai voi olla, että huomenna taivas tippuu niskaamme ja kuolemme kaikki, niin terveet kuin sairaatkin, jos nyt halutaan alkaa maalata piruja seinälle oikein kunnolla. Niin. Ei voi koskaan tietää varmasti. Erilaisten vaihtoehtojen pyörittelykin on aika vaikeaa.


Juuri tämän takia tulevaisuutta ei pitäisikään pyöritellä mielessä liikaa, mutta se on äärimmäisen vaikeaa. Kuten usein kuulee sanottavan: pitäisi osata elää tässä hetkessä. Toiset osaavat tämän paremmin kuin toiset. Itse olen introverttina ihmisenä taipuvainen elämään elämääni usein hiukan liiaksikin oman pääni sisällä, ja tähän pään sisällä elämiseen kuuluu oman tulevaisuuden mahdollisuuksien ja pelkojen liiallinen spekulointi.
Kun sain diagnoosin MS-taudista vuonna 2003, törmäsin monessa paikassa esiintyneeseen ajatukseen, että MS-tautiin keksitään ratkaisu minun elinaikanani. Tätä ei ole vielä tapahtunut, mutta toisaalta, koen minäkin olevani mitä suurimmassa määrin hengissä. Toivoa siis on...

 

 

Minulta on kysytty useaan otteeseen, uskonko päätyväni ennen pitkää pyörätuoliin, onhan käsitys MS-tautia sairastavista ihmisistä pyörätuolin käyttäjinä vahvasti ihmisten mielissä. Eräs ihminen esitti jopa käsityksen, että kaikki MS-tautia sairastavat päätyvät ennen pitkää pyörätuoliin. Mutta eihän tulevaisuus ole noin varmasti ennustettavissa, oli sairas tai ei. Kuka tahansa voi olla huomenna pyörätuolissa, oli kyse sitten maratoneja juoksevasta huippukuntoisesta ihmisestä tai sairauden rapauttamasta ihmisestä. Tiedostan toki, että omalla kohdallani todennäköisyys on tavallista isompi mutta mitä sitten.


Olen omaksunut elämään jonkinlaisen arkipäivän fatalistisen lähestymistavan. Ajattelen, että meille kaikille on jaettu kortit, joilla elämässä edetään. MS-tauti nyt vain sattui olemaan minun korteissani. Ei niitä parhaita kortteja, mutta näillä on pelattava. Kukaan ei voita peliä protestoimalla huonoista korteista siinä vaiheessa, kun ne ovat jo kädessä. Ja vasta kun ne kortit ovat kädessä, peli oikeastaan vasta alkaa. Huonoillakin korteilla voi tehdä valintoja, jotka parantavat omaa asemaa pelissä.

Olen joskus kuullut jonkun sanovan, että minkä tahansa asian pelko on itse asiassa pahempi juttu kuin se, että pelko toteutuisi.

Tässä on paljon viisautta. Ihminen kykenee selviytymään suuristakin vastoinkäymisistä, mutta pelko lannistaa ja lamaannuttaa. Ja ikävä totuus on, että se, kuinka suureksi pelko mielessä kasvaa on kiinni täysin siitä, kuinka paljon sille on valmis antamaan mielessään tilaa.


Lopulta lienee kuitenkin tärkeintä muistaa, että tulevaisuutta, sen paremmin kuin menneisyyttäkään, ei ole olemassa kuin kielessämme ja mielissämme. En voi tehdä mitään tulevaisuudessa; voin tehdä jotain vain nykyhetkessä. Sen takia tulevaisuudelle ei kannattaisi antaa liian suurta painoarvoa, vaikka toisaalta sitä ei kannata täysin jättää huomiottakaan.

En siis voi tietää, mitä kulman takana odottaa, mutta odotan sen näkemistä suurella mielenkiinnolla.

Oli kyse sitten terveydestä, ihmissuhteista tai elämästä ylipäätään. Yritän ottaa tulevaisuudenvastaan toiveikkaana, mutta realiteetit tiedostaen. Ja ainakin yritän tehdä sen ilman suurempaa pelkoa, vaikka se aina ei välttämättä helppoa olisikaan.


FI1701582794


Kirjoittanut: Tapsu

Tulevaisuus

Tapsu

Nimeni on Tapio, mutta ystäväni sanovat minua usein Tapsuksi. Olen neljänkympin tietämillä oleva mies Helsingistä. Sain diagnoosin aaltomaisesta MS-taudista joulukuussa 2003, enkä oikein siis enää edes muista, millaista elämä oli ennen sitä. Olen tällä hetkellä päätoiminen opiskelija, minkä ohella teen töitä vapaana kirjoittajana. Saan elämääni virtaa muun muassa musiikista, kirjoista, ystävistä, matkustamisesta ja liikunnasta.

Katso kaikki artikkelit Tapsu