Duunissa!

Kuten aiemmassa kirjoituksessa kerroin, aloitin työkokeilun elokuussa. Työpaikaksi valikoitui siis elokuva- ja televisiotuotantoyhtiö It’s Alive Films, jossa toimin apulaistuottajana. Päätökseeni vaikutti mielenkiintoisen ja uudenlaisen työnkuvan ja hienojen projektien lisäksi mahtavat pomot, jotka myös omistavat firman. Meitä on viitisen henkilöä minut mukaan lukien ja myös muu porukka osoittautui aivan ihaniksi. Ihanuutensa lisäksi he ovat kaikki ammattilaisia siinä mitä tekevät, joten olen jokaiselta oppinut matkan varrella jotakin, ja paljonkin. 

 

Mulle on tosi tärkeää, että työelämässä on ympärillä hyviä tyyppejä ja rento meninki. Rento meininki on ehkä tässä tapauksessa jopa lievä ”understatement”… Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia siellä saadaan paljon asioita aikaiseksi ja tehdään upeita sarjoja ja leffoja, ja olen ylpeä saadessani olla niiden eteenpäin viemisessä mukana.

 

Aloitin elokuussa hommat pikkuhiljaa, toimistolla oli vielä aika hiljaista joten ehdin tutustua vireillä oleviin leffa- ja tv-projekteihin ja katsoa aiemmin ilmestyneet elokuvat yms. Siinä sitten pääsin jyvälle mitä on meneillään ja pääsin myös itse töiden kimppuun. Niin työajat kuin työnteon tavatkin ovat olleet tosi joustavia, mikä on ollut oman tilanteeni kannalta tärkeää. Olen esimerkiksi tehnyt aika paljon etätöitä, eikä työnteko ole yleensä sidottu tiettyihin kellonaikoihin. Toki silloin kun jollain asialla on deadline tai on sovittu palaveri, täytyy niistä pitää kiinni ihan kuten missä tahansa työpaikassa. 

 

Väsymystä en ole kokenut kuin ihan muutamana satunnaisena päivänä (no okei, loppuvuoden pimeys ottaa voimille, mutta se lienee aika tavallista terveilläkin) ja uskon, että siihen vaikuttaa etten ole tehnyt täyttä työviikkoa ja kuten mainittu, työnteko on joustavaa. Työkokeilu oli alunperin kolmen kuukauden pituinen, mutta sain siihen vielä toiset kolme kuukautta jatkoa, mikä oli mielestäni tosi hyvä juttu. Kolme kuukautta on loppujen lopuksi aika lyhyt aika, vastahan siinä on ehtinyt päästä alkuun. Tässä pidennetyssä ajassa olen ehtinyt ”sekaantua” useampaan projektiin, saanut isomman kokonaisuuden hoidettavakseni ja päässyt näkemään miten pienessä tuotantoyhtiössä hommat pyörivät.

 

Työkokeilun jälkeinen elämä on vielä aika lailla auki, mutta joka tapauksessa tämä on ollut hieno kokemus, helppo paluu työelämään, joka valaa myös itseeni uskoa siitä että jaksan vielä tehdä töitä. 

 

Vielä en siis tiedä tarkalleen mitä tuleman pitää, mutta uskon että kaikki järjestyy parhain päin! 


Kirjoittanut: Outi

Työ

Outi

Olen 36-vuotias MS-tautia sairastava nainen. Diagnoosin sain vuonna 2011, joten muutamia vuosia yhteistä aikaa on meille jo tämän ei-toivotun elämänkumppanin kanssa kertynyt. Kirjoittelen elämästäni MS-taudin kanssa ja sen ulkopuolella. En anna sairauden määritellä itseäni, sillä olen niin paljon muutakin kuin ”potilas”.

Katso kaikki artikkelit Outi