Tasapainoilua

Kun pääsin sinuiksi sen tosiasian kanssa, että MS-tauti on nyt osa elämääni ja uusi palanen, jota on tasapainotettava kaikkeen muuhun, pääsin tavallaan automaattisesti taas parempaan tasapainoon ja elämänhallintaan kiinni. Hyväksyn, että minulla on hyviä päiviä ja vähemmän hyviä päiviä. Kun aiemmin yritin aina hoitaa kaiken itse, otan nyt mielelläni apua vastaan, jotta voin levätä tarvittaessa ja säästää energiaa myös lapsilleni. En anna itselleni oikeutta kokea syyllisyyttä siitä, että otan apua vastaan. Enkä enää vertaile itseäni muihin. Liikunta on myös tuonut lisää tasapainoa elämääni. Sekä fyysisesti että henkisesti. Olen kiitollinen siitä, ettei liikkuminen tällä hetkellä tuota minulle ongelmia. Voin käydä päivittäisillä kävelyillä, harrastaa joogaa ja käydä nostamassa painoja. Tiedän, että minun on oltava hyvin tarkkana, jotten ylirasita itseäni. Tämäkin on osa sitä jokapäiväistä tasapainoilua. On itse tiedettävä, mikä toimii ja mihin kykenee!

Kaikista tärkeintä on muistaa, että MS on vain osa elämää, jota on osattava tasapainottaa muuhun arkeen. Ajoittain jokin MS-oire voi pahentua ja heikentää suorituskykyä, mutta vähitellen palaset tipahtavat jälleen kohdilleen ja tasapainoon. Uusi tasapaino voi silloin olla vähän erilainen kuin ennen, mutta tämä on vain osa tätä nykyistä elämääni. Joskus on keskityttävä enemmän vain itseensä, ja se on hyväksyttävä – vaikkeivät muut ihmiset tätä aina ymmärtäisikään. Älä anna liian monen asian kasvaa kovin tärkeäksi samaan aikaan. Luin äskettäin jostain, että ”sinä voit saada kaiken”, mutta vain jos hyväksyt sen, että ”kaiken” sisältää kyllä myös hermoromahduksen. Olen nykyään entistä herkempi huomaamaan, kun tavanomainen tasapainoni on järkkymässä. Tällöin pyrin heti säätämään asioita siten, ettei romahdusta pääse tapahtumaan. Tasapainoilu on jatkuva prosessi ja olen iloinen siitä, että nykyään ymmärrän, miten tärkeää on antaa itselleni aidosti tärkeille asioille aikaa.  

Ensivaikutelma elämästäni on ehkä kaikkea muuta kuin tasapainoisen elämän perikuva. Olen vaimo, kahden alle 3-vuotiaan lapsen äiti, minulla on kokopäivätyö, ja lisäksi MS-tauti. Miten ihmeessä olen onnistunut löytämään minkäänlaisen tasapainon näiden kaikkien osa-alueiden välille? Olenko hullu, kun edelleen haluan käydä töissä? Pelkäänkö menettäväni minulle oikeasti tärkeät asiat (perheeni ja terveyteni)? Kyllä, välillä on aikoja, jolloin pelkään sitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tämä tunne on varmaan meille kaikille tuttu. Mielestäni salaisuus piilee siinä, ettei yksi ainut asia koskaan voi olla tasapainoisen elämän tuoja tai tuhoaja.

 

Jos mietitään tasapainoilua ikään kuin arviointiasteikolla, perhe on minulle kaikista tärkein osa-alue. Vauvat ja pikkulapset aiheuttavat stressiä, mutta samalla he tuovat niin paljon iloa ja mahdollisuuksia elämään. Minulle ja miehelleni suotu vastuu näiden pienten ihmisten kasvattamisesta jaksaa ihmetyttää minua yhä uudelleen ja uudelleen. Lapsemme vaativat meiltä myös paljon energiaa ja jaksamista, jota sairaudestani johtuen en koskaan etukäteen tiedä tuleeko minulla jonain tiettynä päivänä olemaan vai ei. Moni perhe käyttää päivähoitoa tai lapsenvahteja apunaan, kun itse ovat töissä. Meillä minun vanhempani tarttuvat ruoriin silloin, kun mieheni ja minä olemme molemmat töissä kotimme ulkopuolella. Tämä perheeni tarjoama lisäapu antaa minulle mahdollisuuden levätä riittävästi, sillä uupumus on yksi pääasiallisista MS-oireistani. Elleivät vanhempani olisi siinä auttamassa, olisin täydellinen ”zombie”. Ilman vanhempiani, ystävä tai maksettu lastenhoitaja voisi toimia ratkaisunamme. Kun minulla on aikaa itselleni, olen parempi äiti ja aidommin läsnä perhettäni varten.

Työelämä on toinen tärkeä palanen elämäni tasapainopelissä. Tavanomainen yhdeksästä viiteen -päivä ei kuitenkaan enää olisi sopiva vaihtoehto minulle. Ja sen olen hyväksynyt. Kun sain MS-diagnoosini, olin konttorityössä koko päivän ja pidin lounastaukoni autossa, sillä tarvitsin päivittäisen unihetkeni. Diagnoosi oli tavallaan helpotus, sillä sain selityksen oudolle uupumukselleni. Lisäksi olin onnellinen saadessani mahdollisuuden entistä joustavampaan työjärjestelyyn. Vaikka myynti- ja markkinointityötä ei yleensä kyllä pidetä mitenkään stressiä aiheuttamattomina työtehtävinä, tällaiset työt voivat kuitenkin olla sangen joustavat sen suhteen, milloin ja missä hoidat työsi. Olen keskustellut omista tarpeistani varsin avoimesti oman esimieheni kanssa, ja hän on ollut hyvinkin ymmärtäväinen ja tarjonnut joustomahdollisuuksia. Tämän myötä työhön liittyvä stressini on lievittynyt ja tiedän, että voin ottaa iltapäivänokoset, jos siihen on tarvetta. Välillä neurologini on myös vahvasti suositellut muutaman päivän lomaa, kun hän on havainnut selkeän yhteyden pahenemisvaiheen ja työn välillä. Tällöin olen itse uudelleenarvioinut tehtäväni ja miettinyt, mitkä työt minun on oikeasti hoidettava itse, ja mitkä työt voin mahdollisesti delegoida toiselle. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. On ihan hyväksyttävää sanoa joskus ei.

 


Kirjoittanut: Angela

Työ

Angela

“Having courage does not mean that we are unafraid. Having courage and showing courage mean we face our fears. We are able to say, I have fallen, but I will get up.” - Maya Angelou Angela sai MS- diagnoosin juuri, kun he miehensä kanssa perustivat perhettä. Hän seikkaili paljon netissä ja teki Google- hakuja ja huomasi, että monet naiset kaipasivat avointa keskustelua ja kokemusten vaihtoa, miten kasvattaa lapsia MS- taudista huolimatta. Kaksi lasta 22 kuukauden aikana, bloggaaminen ja täysiaikainen vapaaehtoistyö vaatii Angelalta edelleenkin aikamoista tasapainoilua, mutta edelleen aikaa löytyy googlailuun! Angelalla ja hänen siskollaan, jolla on myös MS- tauti, on yhteinen tavoite; juosta puolimaraton jonain päivänä. Päivässä on vain rajallinen määrä tunteja, eikä hän halua katsoa taakseen katuen kuinka ne vietti , siksi hän käyttääkin niistä ison osan viettäen aikaansa lastensa kanssa laulaen ja tanssien. Milloin hän ei ole lastensa kanssa, tapaa ystäviään hyvän ruuan ja viinin parissa, matkusta rannalle, nauti Coloradon kauniista vuorista, ota valokuvia tai videoi, hän toivottavasti noudattaa omaa neuvoaan ja ottaa välillä päiväunet!

Katso kaikki artikkelit Angela