Elämää luonnon keskellä

Kuten kirjoituksessani Voimavarana arki kirjoitin, on luonto ja siellä viipottavat eläimet minulle ja avopuolisolleni tärkeä ja iloa tuottava voimavara. Sitä pääkopan kasassa pitävää teippiä parhaasta päästä. Olemme onnekkaita saadessamme asua keskellä luontoa ja nähdä vuodenaikojen vaihtelun mukaisesti erilaisten otusten touhut.

Jonteksi nimeämämme joutsen on näistä ehkä kaikista rakkain. Hän ilmestyi rantaamme viime kesänä ja valloitti sydämet. Pysyi tiiviisti kesän katseissamme ja voi sitä parkua syksyllä kun ranta olikin tyhjä. Ja arvailua pitkin talvea että palaako hän. Ja niin hän palasi - jo ajoissa maaliskuussa. Olen siinä uskossa, että hänen puolisonsa menehtyi epämääräisessä liikenneonnettomuudessa. Kuolleen joutsenen näin risteyksessämme. Jonte on sen jälkeen pysynyt yksinäisenä, vaikka on tehnyt tutustumisyrityksiä vastakkaiseen sukupuoleen. Ja joutunut koviin taisteluihin mustasukkaisen puolison kanssa.

Joka kerta, kun ikkunasta kurkistamme ulos, etsimme katseella Jontea. Usein yölläkin. Hyvä mieli tulee, kun tyypin näkee, vaikka tiedostaa jo, että syksyn tultua hän jälleen lentää maihin kaukaisiin.

Sorsien läsnäolosta saamme nauttia läpi vuoden. Lähistöllä on alue, joka pysyy sulana läpi vuoden ja siinä asustaa satoja sorsia. Kesän tultua näistä osa lentää muualle ja osa jää rantaamme touhuamaan. Sakki on varsin mukavaa seurattavaa.

Tänä kesänä olemme nähneet kauriiden retken vastarannalta lähimetsikköömme. Jokin säikytti heidät vauhkoina jäiseen veteen ja uimaan pitkän lenkin. Ja uupuneina rannassamme joku ajattelematon jäi ottamaan heistä kuvia, eivätkä he uskaltautuneet muuta kuin uida lenkkiä. Teki mieli kiljua parvekkeelta, kun harmitti eläinten puolesta. Rannalle vihdoin päästyään he keräsivät voimia pitkät tovit.

Luonamme on myös lampaat. Täälläpäin lammaslaumat tuodaan aidatuille alueille hoitamaan luonnon siivousta. Niin myös läheiseen niemeemme. Ylämaankarjaneidit Nadina, Nelli ja Nuppu ovat myös kesätöissä asuinalueellamme samoissa maisemointihommissa.

Kirsikkana kakun päällä piha-alueellamme touhuaa kuusi rusakkoa. Mehän tykkäämme heistä, osa tietenkin inhoaa. Seurasimme viikonloppuna näytelmää, jossa rusakko ajoi tuntikausia lentoon variksia. Ja nämä kiusallaan kuin pahimmatkin jengiläiset lensivät piirittäen tämän ja jahti jatkui ja jatkui.

Luonnolla itsessään on voima rauhoittaa ajatuksista ja huolistakin kiehuva aivokoneisto. Luonnon hiljaisuuden puhutellessa omiin harmituksiin löytyy usein ratkaisu ja unikin tulee yöllä paremmin. Luonnossa liikkuminen on hyvää ja edullista terapiaa – ihan jokaiselle.

FI1708685449


Kirjoittanut: Rauno

Vapaa-aika

Rauno

Sanovat minua Raneksi ja Rauksi. Ainoastaan rakkaat äitini ja anoppini kutsuvat minua Raunoksi. Olen 53-vuotias mies ja tänä vuonna tulee 20-vuotta MS-diagnoosista. Blogi on minulle paikka, jossa opettelen leikittelemään sanoilla. Haluan, että blogi on mielipiteitteni koti, oman itseni ilmaisupaikka. Osoitteesta http://www.venditor.fi löytyy myös oma blogialustani. Kirjoitan elämästäni rehellisesti. Vaikka MS-tauti tuo paljon haasteita, silti peruspiirteitä minussa on hauskuus ja leikkisyys. Tuon pitkään sairastaneena miehenä esiin asioita, jotka voivat toisille olla arkoja, toivoen, että saan annettua ajatuksillani uskoa ja apua.

Katso kaikki artikkelit Rauno