Neljä vuodenaikaa

Usein kuulee suomalaisten sanovan, että on hienoa, kun meillä on neljä selkeästi erilaista vuodenaikaa. Lämmin kesä ja valkea talvi ja ne kaksi muuta vuodenaikaa siinä välissä. Jokaiselle vuodenajalle on omat vaatteensa, harrastusmahdollisuudetkin vaihtelevat paljon. Kun katsoo ulos voi tietää, mikä aika vuodesta on kyseessä. Tällaista ei tapahdu maissa, jotka ovat lähempänä päiväntasaajaa.

En missään tapauksessa käy tässä kiistämään neljän vuodenajan hienoutta, mutta usein tuntuu siltä, että ne ääripäät voisivat sittenkin olla hieman lähempänä toisiaan. Ainakin silloin, kun kamppailee MS-taudin kaltaisen sairauden kanssa, joillekin vuodenajoille ominaiset sääolosuhteet tarjoavat elämään lisähaastetta. Toisina vuodenaikoina enemmän kuin toisina.

Tietyssä mielessä olen kyllä aina ollut kesäihminen, mutta ne paahtavat helteet, mitä Suomessakin on joinain viime vuosista nähty, voivat olla sairauden takia varsin tuskallisia. Kuumuus vie voimat ja nestehukka vaivaa koko ajan. Mielestäni kesä onkin parhaimmillaan silloin, kun aurinko ei porota täydellä teholla. Pienet kesäsateetkaan eivät ole pahitteeksi, jos ei tarvitse viettää koko päivää ulkosalla. Itse asiassa maailman paras ääni taitaa olla kesällä kuuluva sateen ropina, jos vain itse sattuu olemaan silloin kotosalla teekupin äärellä.

Myös talvi tarjoaa MS-ihmiselle omat haasteensa. Oikeastaan talvi on pahimmillaan vielä paljon kesää ikävämpi. Olen joskus sanonut, että parasta talvessa on se, että sen jälkeen koittaa kolme mukavampaa vuodenaikaa. Pakko myöntää, että olen nauttinut niistä melkein lumettomista talvista, joita 2010-luvulla on nähty, aika lailla, pimeydestä ja karuudesta huolimatta.

Kylmyys sinänsä ei vaikeuta ainakaan tämän MS-tautia sairastavan ihmisen elämää sen enempää kuin tavallisilla ihmisillä, vaikka en kylmyydestä itse pahemmin perustakaan. Sen sijaan ongelmaksi muodostuvat usein lumi ja jää, jotka vaikeuttavat liikkumista usein huomattavasti. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että MS-tauti heikentää monilla sitä sairastavilla, kuten itselläni, tasapainoa. Jalat lähtevät liukkailla keleillä alta vielä normaalia ihmistä helpommin, ja lumikinosten ohi, yli ja läpi käveleminen aiheuttaa usein melkoisia ongelmatilanteita.

Sen sijaan niistä välivuodenajoista, keväästä ja syksystä, pidän paljon. Sairauden näkökulmasta tarkasteltuna ennen kaikkea sen takia, että silloin kelit ovat sopivia. Ei ole liian kuuma tai liian kylmä, ei voimat vievää auringonpaahdetta eikä liikkumista vaikeuttavia lumikinoksia. Ja ehkä osittain juuri tästä syystä sitä tuntee keväällä ja syksyllä olevansa elossa ja matkalla jonnekin ihan eri lailla kuin koskaan muutoin.

Keväällä on upeaa huomata, kun maailma tuntuu pitkän talven jälkeen heräävän henkiin. Tuntuu siltä, kuin itsekin heräisi henkiin. Tuntuu melkeinpä samalta, kuin olisi päässyt vankilasta – siis oletettavasti, en ole ikinä ollut vankilassa. Tuntuu joka tapauksessa siltä, kuin maailma täyttyisi pikku hiljaa valolla ja elämällä. Keväällä elämä tuntuu olevan täynnä koko ajan uusia mahdollisuuksia.

Syksy taas on varmasti vuodenajoista kaunein. Asteittainen muutos kesähelteistä kohti aina vain kylmempiä ja kylmempiä kelejä esittelee luonnon koko loistossaan. Vaikka alati vähentyvä valon määrä saattaa mielialaa ajoittain laskeakin, luonnon kiertokulun aikaansaamaa moninaisuutta on mahdotonta olla ihailematta.

Neljä vuodenaikaa on siis kaunis asia, mutta ollaan rehellisiä. Jos itselleni tarjoutuisi sopiva tilaisuus viettää talvet jossain eteläisemmässä ja liikkuvuuden kannalta helpommassa paikassa, luultavasti tarttuisin siihen. Minun on todella helppo ymmärtää MS-tautia sairastavia ihmisiä, jotka viettävät osan vuodesta Espanjassa tai muussa lämpimässä paikassa.

Tammikuu Espanjassa kelpaisi kyllä itsellenikin. Sitä odotellessa yritän kuitenkin nauttia parhaani mukaan luonnon kiertokulusta, niistä neljästä kauniista ja erilaisesta kaudesta, jotka luontoäiti meille joka vuosi tarjoaa.

FI1702587695


Kirjoittanut: Tapsu

Vapaa-aika

Tapsu

Nimeni on Tapio, mutta ystäväni sanovat minua usein Tapsuksi. Olen neljänkympin tietämillä oleva mies Helsingistä. Sain diagnoosin aaltomaisesta MS-taudista joulukuussa 2003, enkä oikein siis enää edes muista, millaista elämä oli ennen sitä. Olen tällä hetkellä päätoiminen opiskelija, minkä ohella teen töitä vapaana kirjoittajana. Saan elämääni virtaa muun muassa musiikista, kirjoista, ystävistä, matkustamisesta ja liikunnasta.

Katso kaikki artikkelit Tapsu