Reissaaminen best!

Maiseman vaihto, irtautuminen arjesta ja velvollisuuksista, uudet paikat ja kokemukset…
Tulisi varmasti matkusteltua paljon enemmän jos ei olisi näitä kolme isoa koiraa huushollissa, vaikken koirien ottamista missään nimessä kadu. Tuttavapiiristä on vaan aika mahdoton löytää hoitajaa, joka pärjäisi edes yhden saatikka kolmen suurikokoisen ja vahvaluonteisen rohjakkeen kanssa. Varsinkin kun vieraissa käsissä nämä ketkut saattavat kokeilla ties mitä metkuja, joita eivät kotioloissa ikinä uskaltaisi edes yrittää. Olemmekin laittaneet yhdessä matkustaessamme koirat hyvään ammattihoitolaan, jonne ne jo mielellään menevätkin ”omalle lomalle”. Mutta sehän ei ole ihan ilmaista joten tänä vuonna päätimme mieheni kanssa, että menemme erikseen keväällä reissuun, toisen jäädessä kotiin koiravahdiksi.
Mieheni oli ensin omien vanhempiensa luona Espanjassa, sitten koitti toukukuussa mun vuoro päästä lomailemaan kymmeneksi päiväksi. Lähdin myös Espanjan Malagaan omien vanhempieni luokse. Samislomat, mutta erikseen. Ilmainen majoitus ja täysihoito, sekä nykyään jokseenkin harvinaislaatuista ajanviettoa isän ja äidin kanssa.
Sattui todella huono sää ajankohtaan nähden lomani alkuun, satoi kuin esterin perseestä ja oli kylmä! Olin tietysti pakannut mukaan enimmäkseen kesävaatteita, joten ekana päivänä piti suunnata shoppailemaan lämpimämpää relettä. Masentavaa, sillä Suomessa oli tuolloin lämmin ja aurinkoinen keli.
Olimme varanneet isäni kanssa reissuni alkuun bussikuljetukset Caminito del Reyn hiukan vajaan kahdeksan kilometrin pituiselle vaellusreitille, joka tunnettiin aiemmin maailman vaarallisimpana vaellusreittinä. Reitti kulkee vuoren seinään tehtyjä polkuja pitkin, korkeimmillaan sata metriä rotkon pohjalla virtaavan Guadalhorce-joen yläpuolella. Caminito del Rey suljettiin reitin rapistumisen ja siellä tapahtuneiden onnettomuuksien takia. Nyt jos ehditte säikähtää, että minne se sekopäinen MS-potilas on itsensä taas laittanut, niin no worries! Reitti nimittäin avattiin kunnostettuna keväällä 2015 kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Lähtöpäivän aamunakin satoi ihan huolella ja jännityksellä odotimme peruuntuuko reissu kokonaan, sillä sateella reitti saatetaan sulkea kokonaan sen muuttuessa osin hyvin liukkaaksi ja myös vyöryvien kivien takia. Ilmoitusta ei kuitenkaan tullut ja niin lähdimme bussimatkalle, jonka varrella ehti ihailla upeita maisemia. Perille saapuessamme meille kerrottiin, että reitin loppupää on suljettu, joten sitä ei pääse kulkemaan päästä päähän. Sade oli kuitenkin hellittänyt joten lähdimme käppäilemään. Näkymät olivat henkeäsalpaavat! Lievä korkeanpaikankammoni toi myös pienen lisämausteen vaellukseen… Jokaiselle joka pystyy ja jaksaa kävellä, voin kyllä Caminito del Reyta suositella. Matkan varrella on levähdyspaikkoja, joille voi pysähtyä ottamaan happea ja syömään eväitä. Jäi kyllä kaivelemaan, ettemme päässet ylittämään huiman näköistä siltaa, sen ollessa suljetulla osuudella. Lupasin itselleni palata vielä joskus ja kävellä koko reitin läpi.
Loppuloma sujuikin onneksi aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Vietin aikani pääasiassa Fuengirolan Paseo Maritimoa pitkin lenkkeillen, sekä rannalla uimassa ja aurinkotuolissa elämää ihmetellen. Kävin myös Sofiaopiston järjestämällä SUP-tunnilla ja kahvakuulatreeneissä rannalla. Ihan pelkkään löllimiseen en lomallakaan oikein taivu. Suppailu oli tosi hauskaa ja kehittää kyllä tasapainoa, kannattaa kokeilla!
Laudan päällä voi mennä istuenkin jos seisominen tuntuu liian haastavalta. Keräsin myös hullun määrän simpukoita rantaviivasta, kuulostaa varmaan lapselliselta mutta minäpä siitä viis veisaan! Simpukoiden keräily osoittautui aika meditatiiviiseksi touhuksi ja samalla tuli käveltyä huomaamattaan aina niin pitkälle, että oma rantatuoli olikin ihan hukassa! Bonuksena vielä hyvä rusketus, olé! Paikalla sattui olemaan myös suomalaiset ystäväni, joten pääsin viettämään hyvässä seurassa Tapas-iltaa.
Nyt syksyn pimeydessä haaveilen taas matkasta lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan. Itse en kärsi kuumuudesta (paitsi saunassa), kuten useat MS-tautia sairastavat. Päinvastoin voin paremmin lämpimässä ja auringossa, kylmät ilmat ja pimeys mun tapauksessa korostavat oireita ja etenkin fatiikkia.
Jos suunnitelmamme mieheni kanssa toteutuvat, on seuraava reissupostaus thainyrkkeilymatkasta, minnekäs muualle kuin Thaimaaseen!


Kirjoittanut: Outi

Vapaa-aika

Outi

Olen 36-vuotias MS-tautia sairastava nainen. Diagnoosin sain vuonna 2011, joten muutamia vuosia yhteistä aikaa on meille jo tämän ei-toivotun elämänkumppanin kanssa kertynyt. Kirjoittelen elämästäni MS-taudin kanssa ja sen ulkopuolella. En anna sairauden määritellä itseäni, sillä olen niin paljon muutakin kuin ”potilas”.

Katso kaikki artikkelit Outi