Voimaa ja väristyksiä musiikista

Kaikilla on – tai ainakin olisi hyvä olla – elämässä ne omat tärkeät juttunsa, omat intohimon kohteensa, joista repii voimaa heikkoina hetkinä. Näin etenkin jos elämässä on MS-taudin kaltainen kutsumaton vieras. Minulla näitä voiman lähteitä on useita, tärkeimpänä varmastikin musiikki. Musiikki on ollut olennainen osa elämääni lapsesta saakka.

Kaikki alkoi 1980-luvulla, ollessani noin kymmenvuotias, aikakauden hevibändejä kuuntelemalla. Tästä etenin koko ajan raskaamman ja raskaamman musiikin pariin, ja tasokas metallimusiikki miellyttää edelleen. Joskus lukioaikana aloin kuitenkin syventyä myös munlaiseen musiikkiin, ja tämä musiikillinen tutkimusmatkailuni tulee luultavasti jatkumaan elämäni loppuun. Tähän mennessä olen ehtinyt kartoittaa vain niinsanotun populaarimusiikin alueita, ja niistäkin vain pienen osan; klassista musiikkia tunnen sangen huonosti. Ehkä senkin aika koittaa vielä joskus. Maailma on täynnä hienoa musiikkia, eikä sen kaiken tutkimiseen riitä yksi ihmiselämä.

Teini-iässä aloin soittaa itsekin. Aluksi soitin kitaraa, myöhemmin soitin vaihtui koskettimiksi. Tietokoneesta tuli ennen pitkää tärkeä soittamisen apuväline. Aloin myös tehdä omia kappaleitani, ja ennen pitkää päädyin soittamaan bändeissäkin. Vaikka joskus siitä lukuisten muiden musisoivien nuorten tavoin haaveilinkin, rocktähteä minusta ei tullut ikinä, mutta muuten koen saaneeni paljon.

En tule musikaalisesta perheestä: vanhempani eivät ole ikinä harrastaneet musiikin soittamista, eivätkä oikein kuunteluakaan. Itse olen kuitenkin aina ollut äärimmäisen musikaalinen. Musikaalisella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että musiikki on minulle luonnollinen väylä käsitellä ja ilmaista tunteitani. Musikaalinen on mielestäni eri asia kuin musiikillisesti lahjakas, jollaiseksi en itseäni rohkene väittää. En osaa nuotteja eikä sävelkorvani ole kaksinen, ja sen vähän mitä osaan teoriaa, olen opetellut omatoimisesti, mutta musiikilla on ainutlaatuinen kyky vedota minuun tunnetasolla.

Sairaus on muuttanut suhdettani musiikkiin. Kuuntelijan näkövinkkelistä siitä on tullut paljon tärkeämpää, ja esimerkiksi diagnoosin saamisen aikaan kuuntelemani musiikki antaa minulle voimaa. Tuolloin kuuntelemani musiikki antaa voimaa ja väristyksiä edelleen. Musiikissa on se jännä juttu, että hyvinä aikoina kuunneltu musiikki tuo aina myöhemminkin mieleen hyvät ajat ja aiheuttaa siksi hyvän fiiliksen, kun taas musiikki, josta on saanut voimaa vaikeuksiinsa, antaa voimaa aina myöhemminkin. Musiikki harvoin tuo esiin kielteisiä tuntemuksia, vaikka joskus saattaakin käydä ainakin hetkellisesti niin, että esimerkiksi joku kappale tuo mieleen ihmisen tai tapahtuman, jonka haluaisi unohtaa.

Toki sairaus myös vaikeuttaa musiikin harrastamista. Juuri nyt tuntuu melko vaikealta ajatukselta, että esimerkiksi soittaisin aktiivisesti keikkailevassa yhtyeessä. Edellisessä tällaisessa yhtyeessä treenikämpän rappusetkin aiheuttivat ongelmia. Soitinten roudaus paikasta toiseen asettaisi aktiivisessa keikkaelämässä omat haasteensa, enkä haluaisi soittaa keikkoja istualtani. Viimeksi olen soittanut keikan seisaaltani vuonna 2011 ja tiedostan, että seuraavaa ei ehkä enää tule.

Samasta syystä myös livekeikoilla ja festareilla käyminen on nykyisin vaikeampaa. En usko, että pystyisin tänä päivänä seuraamaan kokonaista keikkaa seisaaltani edes suosikkiyhtyeiltäni. Festarit ovat vielä vaikeampia, kun pitää kävellä paikasta toiseen ja istumapaikan löytäminen voi olla vaikeaa. Elävästä musiikista voi toki myös saada voimaa, mutta nykypäivänä saa miettiä hiukan tarkemmin, viitsiikö lähteä johonkin elävän musiikin tilaisuuteen.

Viime aikoina olen pienen tauon jälkeen tehnyt taas musiikkia kotioloissa. Ihan vain omaksi ilokseni ja yksin, ainakin tähän mennessä. Tuntuu tavallaan ihan tervehenkiseltä, että siinä missä nuorempana musiikkiharrastus lähti liikkeelle sinänsä ihanan epärealistisista rocktähtihaaveista ja päätyi ennen pitkää sävellyksiin, nyt sävellykset ovat lähtökohta. En tiedä, tuleeko kukaan itseni ja läheisimpien ystävieni lisäksi kuulemaan ikinä näitä kappaleita, mutta juuri nyt sillä ei ole mitään merkitystä.

On joka tapauksessa mahtavaa, että musiikissa minulla on asia, joka ei jätä minua koskaan yksin.

FI1703606459


Kirjoittanut: Tapsu

Vapaa-aika