MS-tauti

MS-tauti on keskushermoston hajapesäkkeinen sairaus, jonka oireet aiheutuvat joko suoranaisesta hermokudoksen vauriosta tai tulehdusvälittäjäaineiden vaikutuksesta hermosoluihin. Taudin alkuperää ei tunneta vielä yksityiskohtaisesti, mutta autoimmuniteetin säätelyn häiriö ja sen aiheuttamat tulehdusmuutokset keskushermostossa (aivoissa ja selkäytimessä) vaurioittavat hermoratoja ja aivosoluja heikentäen siten fyysisiä toimintoja ja tiedonkäsittelyä.

Myös virusten osuutta taudin synnyssä on tutkittu paljon, mutta yksittäistä merkittävää taudin aiheuttajaa ei ole vielä kyetty tunnistamaan. Naisilla sairaus näyttäisi olevan jonkin verran yleisempää kuin miehillä. MS-tauti on nuorten ja työikäisten ihmisten sairaus ja MS-taudin ensioireet alkavat tavallisimmin 30 v. iässä.
Suomessa MS-tautia sairastaa n. 7 000 ihmistä ja vuosittain MS-tautiin sairastuu arviolta noin
7/100 000 (ts. noin 250 ihmistä vuodessa).

MS-tauti vahingoittaa keskushermostoa (aivot ja selkäydin). Sairaudelle on tyypillistä tautimuutosten jakautuminen pesäkkeisesti ja sattumanvaraisesti. Tulehdusprosessi kohdistuu hermosolun myeliinituppeen. Yleisimmin MS-tauti vaikuttaa näköhermoissa, isojen aivojen syvissä osissa, pikkuaivoissa ja selkäytimessä. Sairaus kuitenkin säästää pitkälti muun elimistön: ihon, lihakset, luuston, sydämen, suoliston, virtsarakon ja sisäelimet, mutta saattaa aiheuttaa toiminnan häiriöitä näissäkin elimissä keskushermostollisen säätelyhäiriön johdosta. Rasituksen sietokyvyn aleneminen on myös tavallinen MS-taudin oire.

MS-tauti esiintyy yleisimmin ns. aaltomaisena tautimuotona, jolle ovat ominaisia ajoittain esiintyvät muutaman viikon kestävät pahenemisvaiheet, joista aiheutuu hermoston toimintahäiriöitä (näön heikkeneminen, voiman tai tunnon heikkous, huimaus). Tauti esiintyy yksilöllisesti ja voi myös olla hyvin lievä tai voimakkaasti etenevä (kuva). Tautiprosessi voi muuttua vuosien kuluessa ns. toissijaisesti eteneväksi ja pahenemisvaiheet jäävät pikkuhiljaa kokonaan pois. MS-taudista tunnetaan myös ns. ensisijaisesti etenevä muoto, johon voi myös kuulua pahenemisvaiheita, mutta toimintakyvyn vajaus etenee ilman tasannevaiheita.

Aaltomaista MS-tautia voidaan hoitaa keskushermoston tulehdusprosessia vaimentavilla lääkkeillä. Nykypäivän lääkehoito on kehittynyt paljon ja kehittyy edelleen. Lääkehoitovaihtoehdot on hoitosuosituksessa porrastettu ensilinjan, toisen ja kolmannen linjan lääkkeisiin. Tällä hetkellä aaltomaisen MS-taudin ensisijaisia lääkehoitoja ovat pistoksena annettavat beetainterferonit tai glatirameeriasetaatti sekä suun kautta annosteltavat teriflunomidi ja dimetyylifumaraatti.

Jos MS-tauti aiheuttaa ensilinjan hoidosta huolimatta pahenemisvaiheita tai magneettikuvissa näkyviä uusia tulehdusmuutoksia, suositellaan siirtymistä toisen linjan lääkkeisiin. Tällöin vaihtoehtoina ovat suun kautta otettava fingolimodi tai sairaalassa infusoitavat natalitsumabi ja alemtutsumabi.

MS-taudin pahenemisvaiheita voidaan hoitaa käyttämällä suuriannoksista metyyliprednisolonihoitoa. Vaikeiden akuuttien pahenemisvaiheiden hoitoon on myös muita keinoja. MS-taudin itsehoitoon kuuluvat hyvästä yleisterveydestä huolehtiminen, liikunta, terveellinen ruokavalio ja tupakoinnin välttäminen.

 

Updated: 08-09-2016