Fatiikki - anna mun jo olla!

10 vinkkiä fatiikin kanssa kamppailevalle

Miten ihmeessä jaksan kesäloman perheeni kanssa? Mistä revin energiat tähän?! Miten pääsisin pakoon jonnekin, missä saisin olla yksin?

Viitisen vuotta sitten, usko tai älä, pelkäsin niin vietävästi parin viikon päästä edessä olevaa kesälomaa, että tunsin pääni räjähtävän just nyt.

Kotona oli levällään etupihan terassin suunnittelu ja toteutus. Puolison kanssa emme päässeet yksimielisyyteen materiaaleista. Tulevana syksynä eskarin aloittava esikoisemme odotti kaikenlaista kivaa kesäpuuhaa; uimista, pyöräilyä, huvipuistoa, kavereita yökylään... Minua oli vaivannut jo vuosia korkea vauvakuume. Olin masentunut ja ahdistunut, kun puoliso ei ymmärtänyt toivettani. Ystäväperheemme toisella puolella Suomea oli pitkään odotellut vierailuamme. Sinä kesänä kävisimme siellä, mutta missä hiton välissä? Olenko hengissä enää loman loputtua, jos perheessämme mikään ei mene niin kuin halusin?

Lopulta nuo yksittäiset asiat kasvoivat mielessäni niin suuriksi, että tunsin tukehtuvani. Soitin hädissäni työterveyteen. Pelkotilani otettiin tosissaan. Minut otti vastaan taitava ja ymmärtävä hoitaja, jonka tapasin vielä toisenkin kerran ennen lomani alkua. Tapaamiset pelastivat tuon loman lisäksi loppuelämäni. Siksi uskallan antaa työterveyshoitajalta oppimani vinkit jakoon. Jos yksikin saa näistä apua arkeen, olen onnellinen!

 

 

 

 

 

1. Kirjaa ylös.

Listaa ylös ne asiat, mikä omasta mielestäsi lähiaikoina tulee toteutua. Kun kaikki on paperilla, alat nähdä ajatuksesi selkeämmin. Listan avulla asioiden tärkeysjärjestys selkeytyy. (Tässä kohtaa apuna voi olla myös Aarrekartta. Sellaisia olen tehnyt itse muutamia ja kappas! Vuosien päästä kun niitä tutkii, huomaa monen unelman toteutuneen! Kirjoitan aarrekartan ohjeen tuonne tekstin loppuun.)

2. Puhu.

Juttele ajatuksistasi. Kysy kanssaihmistesi toiveita ja kerro omistasi. Älä vaadi itseltäsi tai muilta liian nopeita päätöksiä. Anna asioille aikaa.

3. Pidä kiinni tärkeimmästä.

Hoksaat kyllä, mikä elämää ajatellen on tärkeintä. Pidä siitä kiinni. Pyri lyömään lukkoon jonkinlaista aikataulua. Jos kaikki jää vellomaan, ”sitten, kun” -tasolle, riitatilanteet odottavat jo nurkan takana.

4. Luovu turhasta.

Älä stressaa turhasta. Anna periksi, jos asiat eivät ole kellekään elintärkeitä.

5. Rakasta ja helli itseäsi.

Pidä huoli itsestäsi. Peseydy ja pukeudu aamulla, syö terveellisesti, nuku hyvin, ulkoile, rentoudu…

6. Älä luovu unelmistasi.

Unelmoi. Hullultakin tuntuvat unelmat ovat mielelle tärkeitä. Tuskin kukaan voi toteuttaa kaikkia unelmiaan, mutta ilman niitä kuihtuu kokonaan.

7. Ole realistinen.

Älä syytä itseäsi tai toista, jos joku asia ei toteudu nyt. Oma elämäntilanteesi huomioiden asia voi toteutua joskus myöhemmin – tavalla tai toisella. Ja jos ei toteudu, so what? Oliko tuo nyt niin tärkeääkään?

8. Lepää.

Pidä kiinni hyvistä yöunista. Nuku myös pikku päiväunia aina, kun se on mahdollista.

9. Laiskottele.

Öllötä välillä sohvalla tai riippumatossa… Mitä vain, mutta muista laiskotella!

10. Tee sitä, mistä pidät!

Ulkoile, lue, katso leffa, kuuntele musaa, tapaa ystävää, syö herkkuja, maalaa, nikkaroi, leivo, ota vaahtokylpy, laula… Kyllä sä tiedät!

Ja vielä lopuksi, lupaamani Aarrekartan ohje:

  • Mieti, mistä unelmoit ja minkälaisten asioiden haluaisit toteutuvan elämässäsi.
  • Selaile vanhoja lehtiä ja leikkaa unelmiisi sopivia sanoja, kuvia, lauseita, kirjaimia...
  • Liimaa, kirjoita, piirrä ja somista kaikki hulluimmatkin unelmasi paperille.
  • Aseta oma Aarrekarttasi näkyvälle paikalle, esim. jääkaapin oveen. Lueskele sitä päivittäin, niin alitajuntasi alkaa työskennellä. Ajan kuluessa huomaat unelmiesi toteutuneen tavalla taikka toisella, usko pois!

(Lähde: Blogi Heinähattu, Valto ja Viljo: Unelmoiden uuteenvuoteen – Aarrekartan avulla unelmista totta)

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

FI1908722851


Kirjoittanut: Päivin blogi

Sinä+

Päivi

Olen Päivi, nelikymppinen vaasalaisnainen. Perheeni koostuu kahdesta tammikuussa 2008 ja 2016 syntyneestä pojanviikarista ja heidän isästään. Olen aina ollut luonteeltani reipas ja toimeen tarttuva. Olen unelmoinut ja suunnitellut uutta samalla, kun olen elänyt arkea ja tehnyt työtä. Kunnes... alkoi epämääräinen sairastelu, joka tammikuussa 2018 diagnosoitiin MS-taudiksi. Sen jälkeen mikään ei ole tuntunut olevan kuin ennen. Unelmat ja koko elämä kelluvat epävarmuuden päällä. On opeteltava keskittymään tähän hetkeen ja tähän päivään, siihen mihin voimavarat riittävät juuri nyt. Kirjoitan tästä uunituoreesta elämästäni sen kaikkine eri vivahteineen. Kirjoitan ajatuksistani, tunteistani ja kokemuksistani avoimesti ja rehellisesti. Elämä kantaa - epävarmuuden keskelläkin!