Koska joudun pyörätuoliin

Mä tein fysioterapian etänä ja tein työt myös kotona. Kun yhdistystapahtumat oli keskeytetty koronan takia ja husband hoiti kauppa- ja muut asiat, niin en liikkunut lähes kahteen kuukauteen juuri missään.

Istuin todella paljon, kun ainoa viihdyke oli televisio. Ystäväni lainasi Serranon perhe dvd-sarjan, niin sen parissa vietin todella paljon aikaa.

Toukokuun alkupuolella, kun maailma alkoi avautua, päätin, että siirryn etätöistä työpaikalle ja aloitan lähifysioterapian. Kävelyni oli kangistunut ja käytin liikkumisen apuvälineenä pyörätuolia ja sähkömopoa. Kotona ja työpaikalla käytin pienillä matkoilla sisärollaa.

Fysioterapeutin kanssa huomasimme heti kuinka kankeaksi olin muuttunut. Kävely oli vaivalloista ja kankeaa. Olin siis yhtä notkea kuin kassakaappi. Fysioterapia harppasi "kilometrin" taaksepäin. Ensimmäisillä fysioterapia-kerroilla kerrat meni lähinnä lantion jäykkyyden avaamiseen. Istuminen tappaa. Se on rajusti sanottu ihmiselle, joka on menettänyt kävelykykynsä. Ymmärrän kuitenkin sen perimmäistä tarkoitusta.

On onneksi olemassa jo seisomalaitteita, joissa voi turvallisesti seistä sekä kävelylaitteita, joilla myös ainoastaan pyörätuolia liikkumisen apuvälineenään voivat kävellä avustetusti. Mäkin kävelen fysioterapiassa juoksumatolla kävelyvauhtia, tosin valjailla kevennettynä.

On olemassa myös kävelyrobotteja, kuten Neuro-pisteessä Turussa. Ne ovat kuitenkin kalliita laitteita, joten niitä ei vielä ole käytössä kaikkialla.

Olin mukana UKK:n työryhmässä kokemusasiantuntijana, missä päivitettiin Soveltavan liikunnan liikuntapiirakkaa.

Siinä armollista on se, että asiointi ja kotona liikuskelu lasketaan liikunnaksi!!! Mä katson tv:tä enää vain lyhyitä aikoja kerrallaan kotona: pesen pyykkejä, laitan ruokaa, kunnostan pikkupihaamme ja käyn päivittäin lyhyen kävelylenkin pikku koiramme kanssa.

Mä kävin myös aamutelkkarissa lyhyesti puhumassa tuosta UKK:n soveltavan liikkumisen suositusten päivittämisestä. Vaikka aika oli lyhyt, pystyin mielestäni kertomaan sen minkä halusin: lähes kaikkea liikkumista voi soveltaa ja pyllyn nostaminen penkistä tai muu liikkuminen on hyväksi minulle. Ja myös sinulle.❤

Kerroin myös siitä, kun osallistuimme mun aviomiehen kanssa Neuroliiton, Solia:n ja Vau:n järjestämälle Saariston rengasreitille Kustavista Nauvoon rinnakkain poljettavalla pyörällä. Sitä reissua muistelen lämmöllä vieläkin. Mä en ole varma muisteleeko husband, joka teki suurimman polkemistyön rouvan ihaillessa maisemia.

Sohvalle juurtuminen olisi helppoa ja mukavaa, mutta ei kannata. Pienikin liike kohottaa kuntoa ja auttaa verenkiertoa sekä auttaa jäykkyyden estämisessä. Liike on lääkettä, sanoo Neuroliiton liikunta-Riitta. Joten pidetään liikettä yllä, vaikka pyörätuolia avuksi käyttäen. Se pyörätuoli on liikkumisen apuväline, kuten auto ja juna. Mieluummin käytän sitä, kun jätän poistumatta kotoa. Se antaa mulle vapauden liikkua ja samalla säästyy voimia johonkin tärkeään.

Koronasta huolimatta toivon: Hymyä huuleen ja auringonpaistetta sieluusi!


FI2006223209
Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.


Kirjoittanut: Annen blogi

Sinä+

Anne

Olen yhdistysaktiivi, jonka lapset on jo pidempiä kuin niiden äiti. Rakastan tässä maailmassa eniten perhettäni, ystäviäni, matkustelua ja työtäni. En muista hyvin aikaa ilman MS-tautia, koska olin 16-vuotias, kun sain diagnoosin. Nyt elän lähes normaalia arkea iloineen ja suruineen. Työskentelen osa-aikaisesti ja olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 1999. Se antaa minulle enemmän aikaa perheelleni, ystävilleni, matkusteluun ja kunnon ylläpitämiseen. “Elä hetkessä” on elämänohjeeni ja siksi haluan elää täysillä nyt, enkä tuhlata elämääni katkeroitumiseen tai pelkoon tulevasta. Elämänmyönteinen asenne ja usko tulevaan on pitänyt laivani pinnalla karikoista huolimatta.