Miksi toisilla on mustikoita ja toisilla ei?

Kaikkihan muistavat Rocky elokuvan kuuluisimman kohdan. Rocky Balpoa, jota Sylvester Stallone näyttelee, juoksee niin hemmetin hyvin jaksaen Philadelphian museon portaat ylös ja tuulettaa villisti.
Elokuvan alussa homma on nihkeämpää ja laittaa jopa Rockya puhaltamaan. Mies treenaa itseään kohti unelmaa ja portaat kuvaavat tätä hyvin.

Paikastahan on tullut elokuvien jälkeen kuuluisa ja väki käy toistamassa Rockyn tempauksen. Itse en ole sitä tehnyt, mutta nähnyt kyllä elokuvana usein. Kohtaus muistui mieleeni Levillä. Kiipesin laskettelurinteen ylös ja olihan sekin tempaus kohtalaisen haastava. Rinne kohoaa ylväänä ja osittain tosi jyrkkänäkin jonnekin kaukaisuuteen. Mittailin sitä muutaman päivän ja lopulta kävin rinteen kimppuun. Ankarasti puuskuttaen, mutta kuin vuorikauris kiipesin huipulle. Kun syksy oli mennyt kuntoilujen osalta aika kehnosti, niin kyllä ylhäällä oli voittajan fiilis. Ja sitä se oli myös alhaalla. Rinteen tuleminen alas väsyneillä ja spastisilla koivilla oli paljon vaikeampaa kuin ylös kiipeäminen. Elossa ja kertaakaan kaatumatta tuli tämä kuntotesti tehtyä.

Reissasimme Leville syksyllä. Oli tarkoitus ihailla upeaa ruskaa vaan olimme siellä viikkoa liian aikaisin. No, ei se tahtia haitannut. Luonnossa tuli liikuttua kohtalaisen paljon. Ensimmäisen kerran kohdalleni sattui porotokkaa vetänyt äijäporo, joka jäi ärhentelemään. Näytteli isoja sarviaan siihen malliin, että ei viitsinyt alkaa kilpailemaan kumpi on kumpi. No, herra tuhisi aikansa ja vei joukkonsa matkan päähän. Luontoon mahdumme kyllä kaikki. Ja hyvässä sovussa.

Yleensä reissaamme paikkaan ajankohtana, jolloin turistiryysis ei ole vielä alkanut. Nyt väkeä oli paljon ja oli toisaalta aika hauskaa seurata ihmisten hölmöilyä. Puoliso oli kuumeessa koko matkan ja se tietenkin vaikutti reissun sisältöön aika tavalla. Kuumetta jatkuikin sitten seitsemän viikkoa ja hän oli pitkään tosi kipeä. Siinä ennätti miettiä yllättävää roolien vaihtumista ja ylipäätään sitä, kun perheenjäsen sairastaa. Ottaa se tosi koville ja ymmärrän hyvin sen lauseen, että vakava sairauden kohdatessa koko perhe sairastaa. Yritin siinä jeesata sen minkä omalta jaksamiseltani kykenin ja oli aika avuton olo. Näissä tilanteissa parisuhteet punnitaan ja jotenkin tuntuu, että kohdallamme vaikea syksy on sitä lujittanut. Nyt hän sai kuurin, mikä lääkärin mukaan tappaa hänestä oravaa pienemmät pöpöt ja näin taisi käydä. Suunta on parempaan.

Lapin matkan rahoitus tuli yllättävältä taholta. Saimme jonotettua Muumin päivän muumimukeja, jotka myimme netissä niille, jotka eivät mukeja ennättäneet saada. Kaupanteko oli yllättävän kivaa ja kaikki mukin varanneet ne myös noutivat ja kaukaisimmat jopa Helsingistä saakka. Vaikka kaupanteko sujui hyvin, huokaisimme kyllä helpotuksesta, kun viimeinenkin muki oli noudettu.

Lapissa on oma taikansa ja joka kerran sinne mentyä tulee puheeksi, että tänne vielä muutamme. Lappi lumoaa jo menomatkalla.  Paikan hiljaisuus, rauha ja luonnon kauneus vievät mukanaan. Joka kerta.

Mustikat kun on mainittu otsikossa, niin onhan niihin tarinassa palattava ja Stalloneen. Siispä: miksei Amerikassa ei ole mustikoita? Koska Sylvester Stallone.

FI1811920277

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella. 


Kirjoittanut: Rauno

Sinä+

Rauno

Sanovat minua Raneksi ja Rauksi. Ainoastaan rakkaat äitini ja anoppini kutsuvat minua Raunoksi. Olen 53-vuotias mies ja tänä vuonna tulee 20-vuotta MS-diagnoosista. Blogi on minulle paikka, jossa opettelen leikittelemään sanoilla. Haluan, että blogi on mielipiteitteni koti, oman itseni ilmaisupaikka. Osoitteesta http://www.venditor.fi löytyy myös oma blogialustani. Kirjoitan elämästäni rehellisesti. Vaikka MS-tauti tuo paljon haasteita, silti peruspiirteitä minussa on hauskuus ja leikkisyys. Tuon pitkään sairastaneena miehenä esiin asioita, jotka voivat toisille olla arkoja, toivoen, että saan annettua ajatuksillani uskoa ja apua.

Katso kaikki artikkelit Rauno