Mitä lautaselta löytyy?

Ruokavalio on asia, josta puhutaan MS-taudin yhteydessä paljon, ja josta vähän jokaisella tuntuu olevan oma mielipiteensä. Asiaa on tutkittu paljon, niin kliinisen tieteellisesti kuin kokemusperäisestikin, ja on vaikea tietää, mihin lopulta luottaisi. 

Moni yrittää hoitaa sairauttaan ruokavaliolla. Löytyy laktoositonta, gluteenitonta, kasvispohjaista, vegaanista, vähähiilihydraattista ja paleoliittista ruokavaliota, muiden muassa. 

En halua tässä yhteydessä tuomita ainuttakaan erikoisruokavaliota toimimattomaksi. Jos ruokavalio toimii yksilön kohdalla ja millään tavalla parantaa yksilön elämänlaatua, se epäilemättä oikeuttaa itse itsensä. Yleistysten tekeminen on silti vaikeaa: se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Ei ole olemassa erikoisruokavaliota, jonka kaikkien kliinisten tutkimusten ja lääkärien ja tutkijoiden yksimielisen näkemyksen mukaan parantaisi MS-tautia kaikilla sitä sairastavilla. Ei ole ruokavaliota, jota edes kaikki itse tapaamani neurologit olisivat minulle suositelleet. Siihen, kiinnitetäänkö ruokavalioon ylipäätään terveydenhuollon piirissä tarpeeksi huomiota, en myöskään halua ottaa tässä kantaa. Moni tuntuu kuitenkin ajattelevan niin. 

Erilaisiin erikoisruokavalioihin kannattaa joka tapauksessa tutustua, jos vaikka itselle sopiva, juuri omaa helpottava ruokavalio löytyisi. En ole kuullut ikinä kenenkään sanovan, että ruokavalioon keskittymisestä olisi MS-potilaalle haitaa. Lisäksi olen huomannut, että mikä tahansa erikoisruokavalio saa ihmisen kiinnittämään huomiota siihen, mitä pistää suuhunsa, ja se on epäilemättä hyvä asia. 

On toki selvää, että lääkärienkin – ja nimenomaan lääkärien – mielestä kannattaa syödä terveellisesti ja pitää huolen kaikkien olennaisten ravintoaineiden saamisesta. Länsimainen ihminen taitaa keskimäärin syödä melko epäterveellisesti, joten jo pienillä muutoksilla voi tehdä omasta ruokavaliostaan terveellisemmän. 

En koe olevani itse oikea ihminen neuvomaan ketään ruoka-asioissa, sen verran epäterveellisesti olen ison osaa elämästäni syönyt. En ole kuin oman ruokavalioni asiantuntija; välillä tuntuu, etten oikein sitäkään. Omista kokemuksistani voin kuitenkin kertoa, ja se saattaa hyvinkin johdatella jotakuta johonkin hyödylliseen. Ainakin toivon niin. 

Joskus aikoinaan päätin, lähinnä MS-tautiin liittymättömistä syistä, alkaa kasvissyöjäksi. Olin kasvissyöjä kymmenen vuotta. MS-tautini eteni tänä aikana aika paljon, kuten se toki näin pitkällä ajanjaksolla helposti tekee joka tapauksessa, eikä minulla ole tietenkään mitään mahdollisuutta ottaa selville, miten paljon ruokavalioni hidasti tai nopeutti tätä prosessia. 

Hyvin mahdolliselta kasvisruokavalion myönteinen vaikutus terveyteeni silti näyttää, sillä ne puolitoista vuotta, mitä harrastin taas lihansyöntiä kymmenen vuoden kasvissyönnin jälkeen, ovat olleet kiistatta aikaa, jona sairaus on edennyt erittäin aggressiivisesti. Kun tajusin näiden kahden asian välisen yhteyden, päätös oli helppo tehdä: liha saisi jäädä taas. Se ei oikeastaan edes tuntunut, kun päätöksen oli tehnyt, suurelta menetykseltä. Kalaa ja meren eläviä tosin syön edelleen, tunnetaanhan kala terveellisyydestään. 

Lihan ohella olen jättänyt ruokavaliostani pois maitotuotteet, ja kiinnitän myös suurta huomiota siihen, että sokeria, suolaa ja tyydyttyneitä rasvoja tulee nautittua mahdollisimman vähän. Olen käyttänyt ruokavalion koostamisessa eri lähteistä saatuja suosituksia. En usko edelleekään ihmeisiin, mutta olen lukenut aiheesta paljon ja pyrkinyt muodostamaan lukemani perusteella ruokavalion, joka omalla kohdallani ajaa asiansa. 

Erikoisruokavalio tarkoittaa käytännössä myös rajoituksia syömiseen ja saattaa siksi hankaloittaa elämää. Erikoisruokavalion noudattaminen nykypäivän Suomessa on onneksi koko ajan helpompaa. Koska moni tervekin ihminen on esimerkiksi vegaani, joten kauppojen hyllyt ovat täynnä vegaaniruokavalioon sopivia tuotteita ja aiheeseen liittyvää tietoa löytää internetistä vaikka millä mitalla. 

Uutta ruokavaliota olen noudattanut vasta sen verran vähän aikaa, että on liian aikaista sanoa, onko siitä apua. Olen kuitenkin toiveikas. Ihan jo siksi, että kiinnitän syömiseeni enemmän huomiota.

FI1709699183


Kirjoittanut: Tapsu

Sinä+

Tapsu

Nimeni on Tapio, mutta ystäväni sanovat minua usein Tapsuksi. Olen neljänkympin tietämillä oleva mies Helsingistä. Sain diagnoosin aaltomaisesta MS-taudista joulukuussa 2003, enkä oikein siis enää edes muista, millaista elämä oli ennen sitä. Olen tällä hetkellä päätoiminen opiskelija, minkä ohella teen töitä vapaana kirjoittajana. Saan elämääni virtaa muun muassa musiikista, kirjoista, ystävistä, matkustamisesta ja liikunnasta.

Katso kaikki artikkelit Tapsu