Norsukin on notkeampi

Pakkanen ei ole kaverini. Tätä kirjoittaessa sitä on liki 20 astetta. Pakkasella teräksisen olemukseni voiteluaineet kohmettuvat. Olen jäykkä, kömpelö ja kylmyys ei lähde muuten kuin saunaan kömpimällä. En tiedä, onko MS-taudilla tähän mitään osuutta.

Rakastan aurinkoa. Rakastan valoa ja lämpöä. En ole pimeän ja kylmän vuodenajan ihminen. Asunkohan väärässä maassa? No, lumi ilman lumitöitä on kiva juttu. No, lumityöt hyötyliikuntana on ihan kiva juttu. Ja joskus kilpaa hiihtäneenäkin pitäisi talvestakin tykätä. Että kait talvessakin puolensa on.

Näin sitä on säästä kirjoittamalla avattu vuosi 2018. Kiitollisena Novartiksen väelle siitä, että saan edelleen kirjoittaa ja jakaa lukijoille kummallista elämääni.

Jos viime vuoden blogeistanikin oli luettavissa, että miehen mieli loppuvuodesta hivenen synkistyi, on tämä vuosi käynnistynyt lupaavammin. Olen ollut vähemmän väsynyt kuin syksyllä ja mikä ihmeellistä, tosi hyväntuulinen.

Lupasin vuoden vaihtuessa olla tänä vuonna parempi mies ja ehkä pääkoppa yrittää pitää tästä lupauksesta epätoivoisesti kiinni. Ehkä myös lääkityksen pienellä muokkauksella on osasyynsä.
Kipulääkitystä hivenen vähennettiin ja spastisuuslääkkeitä lisättiin. Ehkä osa kivuista johtuikin jäykästä ruhosta ja rennommat lihakset ovat vähemmän kipeät. Tuntuu, että on helpompi olla. Vielä kun aurinko löytää Keski-Suomen ja tuo lämpöä, olen kuin ennen vanhaan.

Jos jotain hyvää on siis tullut, on aina jotain aihetta kitinään. Ääni meinaa häipyä. Yhden äänen menetin äänestämällä presidentin vaaleissa, mutta en nyt tarkoita sitä. Uusi lääkitys kuivattaa suuta ja paljon puhuvana kähisen aina iltapäivät. Ja ääni on kaukana kauniista. Tämä vähän ärsyttää, mutta jospa asia olisi väliaikainen.

Mitä säähän tulee, niin toiveeni on kuultu. Sää lauhtuu plussan puolelle ja vuorossa on vesisadetta. Kevät, please tervetuloa!

FI1801767883


Kirjoittanut: Raunon blogi

Sinä+

Rauno

Olen tutuille, turunmiehille ja ystäville Rane tai Rau. Ainoastaan rakkaat äitini ja anoppini kutsuvat minua Raunoksi. Olen yli 50-vuotias mies Jyväskylästä ja asun kivassa asunnossa lähellä keskustaa rakkaan avopuolisoni kanssa. Blogi on minulle paikka, jossa opettelen leikittelemään sanoilla ja kirjoitan elämästäni Leijonaksi nimeämäni kumppanin, MS-taudin kanssa. Muiden sairastavien lailla myös me MS-tautia sairastavat käytämme varsin mustaa huumoria ja sitä pilkahtelee teksteissäni. Asioihin voisi suhtautua negatiivisesti ja myös kirjoittaa siten. Yritän synkkinä ja pimeinä marraskuun iltoinakin löytää jotain positiivista ja hauskaa sanottavaa. 20-vuotta MS-taudin kanssa on pitkä aika. Yritän tuoda mukaan myös kokemusperäistä tietoa.