Osastolle

Viime viikon tiistaina sain tuomion: munuaisaltaan tulehdus ja verenmyrkytys.
Siitä alkoi kuumeinen aika Ylöjärven terveyskeskuksen akuuttiosastolla. Suoneen tiputettiin 4 tunnin välein vuorotellen antibioottia ja kipulääkettä laskemaan kuumetta. CRP oli pahimmillaan 228 ja ilman hoitoa olisin luultavasti kuollut. Nyt CRP oli 35 ja pääsin kotiin vihdoinkin kotiin toipumaan.

Osastolla oli ihana huolehtiva henkilökunta, joka jaksoi tutkia, kuunnella, mitata ja kysellä vointiani. Oli silmät avaavaa mitä nämä äänettömät hoitajat uurastavat ja tekevät päivästä toiseen sairastuneiden ihmisten hyväksi. He tuskin kuulevat sanaa kiitos ❤ usein.

Mun kiitos tulee tässä:
Mä olen äärettömän kiitollinen mun omalääkäri Minnasta, joka tutki mut perusteellisesti vain mun kuvauksen perusteella ja tämä saatiin ajoissa kiinni. Mä olen kiitollinen tämän osaston lääkärille, hoitajille, keittiöhenkilökunnalle ja siivoojille. Heidän takia mä olen taas kunnossa.

Mä olen kiitollinen husbandille, joka toi lehtiä ja herkkuja, hoiti juoksevia asioita, kun vaimo sairasti. Väsymättä jaksoit pitää kädestä kiinni, kun mua pelotti ja itketti. Mä olen kiitollinen mun perheelle, joka toi tuliaisia ja juotavaa osastolle ja kävi katsomassa mua. Mä olen kiitollinen myös kaikkien ystävien soitoista, tsempeistä ja viesteistä. Kiitos ❤

Mä olen katetroinut kolme vuotta ja sen takia pystyn nukkumaan yöni ja koko ajan en mieti, missä vessa on. Se on tuonut roppakaupalla elämänlaatua ja -hallintaa. Tämä oli ensimmäinen ja ainoa pissatulehdus katetroinnin aikana. Se tosin pääsi pahenemaan liian pitkälle. Kuitenkin kokemuksen rintaäänellä: kaikki te, jotka katetroitte, luvatkaa huolehtia kunnolla hygieniasta ja kuurata kädet ja vehje niin kunnolla, että ne kiiltää kuin kruunun jalokivet ja häikäisee kuin lapin meteori ennen kuin katetroitte. Tai sitten ihan luette katetrivalmistajien kotisivuilta lisäohjeita. 😏

Kamala kokemus ja toivottavasti en ikinä enää koe tällaista. Nyt täytyy ottaa lentokoneohjeen mukaan "happinaamari ensin itselle ja auttaa sitten vasta muita."
Sairastuminen oli sen verran iso kolaus, että nyt muistan ja lupaan levätä ja huolehtia myös itsestäni. Vaikka olenkin HämäläisSavolainen luupää. 😊 Kivaa viikkoa 💕

FI1712752309

 


Kirjoittanut: Anne

Sinä+

Anne

Olen yhdistysaktiivi, jonka lapset on jo pidempiä kuin niiden äiti. Rakastan tässä maailmassa eniten perhettäni, ystäviäni, matkustelua ja työtäni. En muista hyvin aikaa ilman MS-tautia, koska olin 16-vuotias, kun sain diagnoosin. Nyt elän lähes normaalia arkea iloineen ja suruineen. Työskentelen osa-aikaisesti ja olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 1999. Se antaa minulle enemmän aikaa perheelleni, ystävilleni, matkusteluun ja kunnon ylläpitämiseen. “Elä hetkessä” on elämänohjeeni ja siksi haluan elää täysillä nyt, enkä tuhlata elämääni katkeroitumiseen tai pelkoon tulevasta. Elämänmyönteinen asenne ja usko tulevaan on pitänyt laivani pinnalla karikoista huolimatta.

Katso kaikki artikkelit Anne