Vene keikkuu

Mä olen miellyttäjä, joka pelkää kohdata asioita, jotka saa mun vaaleanpunaisen veneen “keikkumaan” tai pahimmassa tapauksessa kaatumaan. Mä haluaisin siivota maailman riidattomaksi, jossa kaikki tykkäisivät toisistaan. Kukaan ei puhuisi pahaa selän takana ja elämä olisi ihanaa.

Sitten mä heräsin. Tuo uskomaton yltiöpositiivinen maailmankatsomus ei ole totta. Vaikka mä kuinka haluaisin sen olevan totta. Mun on ollut pakko kovettaa itseäni ja oppia pitämään huoli omista rajoistani ja oppia myös sietämään sitä, että en tykkää kaikista ihmisistä ja varsinkin sitä, että kaikki ei tykkää musta. Vaikka kovettaisikin “ulkokuorta” sisäpuolen voi pitää pehmeänä ja herkkänä tuntemaan. 

MS on kuitenkin kovettanut mua ja tehnyt musta realistin ja sellaisen ihmisen, joka haluaa pitää huolta, että mulla on käytössäni tarvittavat lääkkeet, apuvälineet ja tukitoimet. Se on mun tehtävä, jotta mun toimintakykyni säilyisi mahdollisimman pitkään. MS:n aiheuttamia hermovaurioita ei mun tapauksessani, jossa tauti on muuttunut jo tasaisesti eteneväksi, voi estää, mutta tuki- ja apuvälineillä voin huolehtia jaksamisestani.

Kuitenkin itselle tulisi myös oppia olemaan armollinen. Vaikka piiskaisin itseäni väsymyksen äärirajoilla ja purisin hymyillen hampaita yhteen niin kauan että ne tippuisivat, se ei auttaisi mua yhtään jaksamaan paremmin. Se ei myöskään hidastaisi mun MS-tautini etenemistä. Ehkä jopa nopeuttaisi sitä.

Mä olen oppinut sietämään “veneen keikkumista” ja on se jopa joskus kaatunutkin. Ja mä selvisin siitä. Mä silti uskon siihen, että kaikella on tarkoitus. Sillä “veneen kaatumisellakin”.

Kivaa päivää ja pidä huoli rajoistasi sekä itsestäsi. 💕

 

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

FI1905675450


Kirjoittanut: Annen blogi

Sinä+

Anne

Olen yhdistysaktiivi, jonka lapset on jo pidempiä kuin niiden äiti. Rakastan tässä maailmassa eniten perhettäni, ystäviäni, matkustelua ja työtäni. En muista hyvin aikaa ilman MS-tautia, koska olin 16-vuotias, kun sain diagnoosin. Nyt elän lähes normaalia arkea iloineen ja suruineen. Työskentelen osa-aikaisesti ja olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 1999. Se antaa minulle enemmän aikaa perheelleni, ystävilleni, matkusteluun ja kunnon ylläpitämiseen. “Elä hetkessä” on elämänohjeeni ja siksi haluan elää täysillä nyt, enkä tuhlata elämääni katkeroitumiseen tai pelkoon tulevasta. Elämänmyönteinen asenne ja usko tulevaan on pitänyt laivani pinnalla karikoista huolimatta.