Uusi bloggari Pauliina kirjoittaa vertaistuesta

Vertaisuus - vertaansa vailla

Vertaistuki on ajatusten jakamista kahden tai useamman saman kokeneen välillä. Vaikka MS-tauti näyttäytyy usein sairastuneilla eri tavoilla, on samojakin kokemuksia paljon. Niiden jakaminen luo ymmärrystä, että ei ole elämäntilanteensa kanssa yksin.

Sairastuminen pitkäaikaissairauteen on jokaiselle shokki, johon sopeudutaan jokainen omalla tahdillaan. Selviytymiskeinoja on lukuisia. Joku kieltää sairautensa lähes kokonaan ja tahtoo elää elämäänsä ilman sen liikaa ajattelua niin kauan kuin pystyy. Toinen taas haluaa imeä kaiken tiedon heti ja tavata muita sairastavia mietteitä jakaakseen. Mikään näistä ei ole toistaan parempi tapa vaan jokaiselle on suotava oman  persoonan mukainen toiminta. Minulta on usein kysytty, miten sopeutumista ja vertaistuen toteuttamista voitaisiin kehittää. Olen vastannut kaiken lähtevän siitä, että hyväksytään jokaisen ihmisen yksilöllinen reagointi tilanteeseensa. Yhtä oppikirjan malli-ihmistä ei ole olemassa näissäkään asioissa. Tärkeintä on tarjota jokaiselle mahdollisuus halutessaan osallistua.

Itse sairastuttuani elin ensimmäiset 18 vuotta niin, etten halunnut ajatella koko asiaa yhtään enempää kuin oli pakko. Toki oireet ja lääkitykset pyörivät omaa kehäänsä, mutta muun ajan halusin olla ilman mitään muistutusta asiasta. Ajattelin myös V.A. Koskenniemen sanoin: ”Yksin olet sä ihminen, kaiken keskellä yksin.”. Vaikka puhuin asiasta lähimmäisilleni, en kokenut (myöhemmin tajusin etten todella ymmärtänyt) tarpeelliseksi keskustella tilanteesta vertaisilleni. Kunnes tapasin melkein sattumalta vertaiseni joka avasi ajatukseni. Hän oli kuin tuulahdus syvää ymmärrystä maailmaani – olimme kokeneet paljon samoja asioita ja saatoin vihdoin tajuta mitä olin kuitenkin ollut vailla. Ilon ja tuskan jakamista, vinkkejä ja neuvoja sairauteen ja arkeen liittyvissä asioissa. Näistä minulla ei ollut mitään tietoa. Olin vain ajatellut olevani ylpeä ja sinnikäs, jollain tavalla parempi kun jaksan yksin selviytyä. Nyt osallistuttuani vertaistoimintaan ja tavattuani paljon samassa tilanteessa olevia, olen käsittänyt kuinka paljon olisi ollut tarjolla.

Ymmärrän hyvin kuinka paljon rohkeutta vaatii mennä tuntemattomien ihmisten kanssa jakamaan herkkiä aiheita, mutta hyötysuhde on ainakin itselleni ollut huomattavasti suurempi kuin haitta. Silti olen toisaalta onnellinen, kun elin nuoruusvuoteni ilman sairauden jatkuvaa pohtimista. Siispä jokainen osallistukoon omalla tyylillään ja aikataulullaan. Mikään ei ole oikeampi tapa kuin toinen.

Kolmas sektori eli järjestötoiminta ja yhdistykset ovat pääosassa vertaistuen sekä vertaisuuden mahdollistajina ja tuottajina yhteiskunnassa. On olemassa vapaaehtoisia, koulutettuja vertaistukihenkilöitä, jotka ovat itse sairastavia ja joiden kanssa vuorovaikutussuhde on kahdenkeskinen. Lisäksi on suuri joukko vertaisia, joiden kanssa keskinäinen toiminta perustuu samaan elämäntilanteeseen ja sen jakamiseen. Kaikki vertaistoiminta perustuu luonnollisesti luottamuksellisuuteen. Vertaisten joukosta voi moni löytää myös uusia ystäviä ja vapaa-ajan muutakin toimintaa.

Vertaistoimintaa on monenlaista. Toiminta on perinteisesti perustunut puhelinkontakteihin tai kasvotusten tapaamisiin ryhmissä, mutta nykyään vertaisuus on siirtynyt enenevissä määrin myös verkkoon. Internetiin on perustettu useita eri vertaisverkostoja, joissa on jopa useita tuhansia osanottajia. Tämä on tärkeä ja tässä ajassa oleva tukimuoto, mutta toki olisi mukava, että myös kasvotusten tapaamiset säilyisivät, jotta ihmisten välinen vuorovaikutus pääsisi toteutumaan myös niin. Kuitenkaan tässäkään asiassa ei ole oikeaa ja väärää. Jokaiselle löytyy varmasti oma tapa osallistua halutessaan ja omien aikataulujensa mukaan. Olennaista on kuulla ja tulla kuulluksi, hyväksyä ja tulla hyväksytyksi.

 

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

FI1810913097


Kirjoittanut: Pauliina

Sinä+

Pauliina

Minun elämässäni keskeisiä asioita ovat perhe ja liikunta. Sote-ala on tullut tutuksi yli 10 vuoden esimies- ja asiantuntijatehtävissä ja tällä hetkellä yritän parhaani mukaan eri keinoin kehittää MS- ja Harnes-ihmisten hoitoketjuja ja parempaa arkea. MS on ollut itselläni mukana menossa yli 20 vuotta ja sen kanssa opetellaan elämää edelleen.

Katso kaikki artikkelit Pauliina