Elämätön elämä

Olen lukenut paljon artikkeleita aiheesta mitä ihminen katuu kuolinvuoteellaan ja se on saanut minut miettimään termiä elämätön elämä. Ihmiset saattavat katua sitä, että eivät eläneet haluamallaan tavalla, olleet riittävän onnellisia ja viettäneet tarpeeksi aikaa läheistensä kanssa. Useat vakavaa krooniseen sairautta sairastavat pohtivat näitä samoja asioita. Sairastuminen laittaa pohtimaan tulevaisuutta ja tulevia haasteita, sairauden edetessä ajatukset helposti karkaavat siihen mihin ennen pystyi ja harmittelemaan sitä miksei tehnyt asioita enemmän kun vielä olisi kyennyt. Toisaalta on mielestäni myös kovin armollista, ettei ihminen osaa ennustaa tapahtuvia asioita, se antaa mahdollisuuden elää kuitenkin lopulta tässä hetkessä. 

Mitä sitten tarkoittaa elämätön elämä? Olen usein nähnyt unta siitä, että lennän ja joka aamu herätessäni harmittelen sitä kuinka mahtavalta tuntui vain ponnistaa  itsensä maasta ilmaan ja viuhtoa käsillä vauhtia, lennellä uusien maiden ja kaupunkien yllä. Kunnes muistan, että eipä se olekaan mahdollista ja erityisesti sen, miksi siitä ei kannata pahoittaa mieltänsä. Asioille joita ei voi koskaan tapahtua ei kannata antaa liikaa voimaa vaikuttaa itseensä. 

Neurologisessa sairaudessa ihminen usein jossain vaiheessa ja jollain tavalla menettää jotain voimavarojaan, olivat ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä. On keksittävä selviytymiskeino sille, ettei täysin hajoa pohtiessaan mitä on menettänyt sekä ei enää pysty tekemään. Jotenkin tulee vain pystyä arvostamaan niitä osa-alueita jotka vielä ovat toiminnassa. Tämä on todella vaikeaa, mutta kuitenkin erittäin tarpeellista. On saatava itselleen joku tavoite, tulevaisuudenkuva, syy miksi nousta aamuisin sängystä.  

Olen työssäni ollut mukana tekemässä strategioita eri instansseille. Siellä vilahtelivat tuolloin sanat visio ja missio. Nämä sanat ovat hienoja tapoja sanoa, että kaikelle täytyy löytää tarkoitus ja näkymä. Jonkinlainen suunnitelma siihen, miten elämästä selviää katkeroitumatta ja löytäen vielä ne kauniit asiat arjesta. Vielä kun mukaan lisätään termi arvot niin tavoitteena olisi jokaisen yksilön löytää oman itsensä kaltainen tapa olla täällä maapallolla vaalien niitä tärkeitä asioita ja ollen hyvä myös muille. Pelkästään omiin ongelmiin käpertyminen tuottaa nimittäin pahaa mieltä itselle ja lähellä oleville. 

Nykyään trendisana on resilienssi, se tulee vastaan ihan kyllästymiseen asti joka puolella. Resilienssi on kuitenkin olennainen ominaisuus ihmisessä. Se tarkoittaa paineensietokykyä, kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin ja palautua niistä psyykkisesti. Joillain ihmisillä tätä kykyä on luontaisesti enemmän kuin toisilla mutta onneksi sitä pystyy myös opettelemaan. Itse olen huomannut omaa resilienssiäni kasvattavan maailman tutkaileminen eri näkökulmista. Kun omat murheet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, otan käteeni kirjallisuutta, jossa kuvataan esimerkiksi tähtitiedettä tai maailmankaikkeuden kehitystä tai katson vaikka luontodokumentteja. Näin ymmärrän, että olen aika pieni palanen kaikkeutta ja omat ongelmat palaavat mittasuhteisiin. Kirjallisuus on ainakin itselleni oivallinen tapa paeta erilaisiin ymmärryksen sopukoihin ja rauhoittaa omaa mieltäni. Kaikilla on oma keinonsa löytää elämäänsä tarkoitus. 

Eeva-Liisa Manner on kirjoittanut kauniisti:

Minun on tultava siksi mikä olen

eikä siksi mikä luulen olevani

tai mikä tahtoisin olla; ei myöskään siksi mikä sinä olet (tai se toinen)

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella. 

FI1811915792


Kirjoittanut: Pauliina

Tulevaisuus

Pauliina

Minun elämässäni keskeisiä asioita ovat perhe ja liikunta. Sote-ala on tullut tutuksi yli 10 vuoden esimies- ja asiantuntijatehtävissä ja tällä hetkellä yritän parhaani mukaan eri keinoin kehittää MS- ja Harnes-ihmisten hoitoketjuja ja parempaa arkea. MS on ollut itselläni mukana menossa yli 20 vuotta ja sen kanssa opetellaan elämää edelleen.

Katso kaikki artikkelit Pauliina