Kaksoiskuvilla näkee vähemmän

Elämässä on mukavampiakin asioita kuin olla tien päällä pimeällä vesisateen piiskatessa asfalttia. Tuskaa lisää vielä vastaantulevien autojen valot, joita ei osaa olla tuijottamatta. Tunnustan, että en niinä hetkinä näe paljoa mitään. Jos näkee kukaan muukaan.

Olen tämän syksyn aikana huomannut, ettei ajaminen ole enää hämärässä ja pimeällä kivaa. Ja perhana tämän syksyn aikana ei ole ollut muuta kuin hämärää ja pimeää.

MS-tauti rouhaisi aikanaan silmieni kuntoa rajusti ja jätti niihin oireita, jotka eivät varmaan koskaan parane. Kaksoiskuvat ovat ja pysyvät ja välillä kamppailen näön hämärtymisen kanssa tai kovasta särystä silmien takana. Silmien oireethan ovat usein niitä ensimmäisiä ja varsin yleisiä MS-taudin oireita. Oireita, jotka eivät näy päällepäin, mutta haittaavat varsin paljon.

Kaksoiskuvat häiritsevät minua silmäoireista ehkä eniten. Näen lähelle kaiken kahtena ja niin tätäkin tekstiä kirjoittaessa touhuan toinen silmä suljettuna. Pitkään pidin silmälappua, joka auttoi, mutta se on jäänyt.

Silmieni kunnon vuoksi jouduin kauan sitten muuttamaan työni kuvaa. Työnjohtajana mainospainotalossa en pystynyt tekemään päätöksiä oikeista värisävyistä. Yritykset ovat erittäin tarkkoja omien logojen ja materiaalien väreistä ja niistä ei voi poiketa.

Ja muistanpa myös, kun vuosia myöhemmin IT-alan yrittäjänä olin sairaalassa ja silmieni kuntoa testattiin. Lääkäri puisteli päätään ja sanoi, ettei näillä silmillä sitä työtä tehdä. Istun paljon tietokoneen ääressä ja välillä silmät väsyvät niin, että tulee huono olo ja tuntuu, että menee taju.

Nyt syksyllä neurologi mietiskeli, että nappaisikohan ajokorttini pois, kun kuuli, että työhöni kuuluu paljon autolla kurvailua. Jouduin puolustuslinjalle. Selitin, että minulta löytyy vallan hyvät silmälasit. Ja onhan minulla sellaiset, kunhan vaan oppisin pitämään niitä.

On aika ärsyttävää, että tekee mitä vaan, niin aina silmien oireet tuppaavat häiritsemään touhuamista. Silmiä on lepuutettava aina välillä ja onneksi löytyy myös lääkkeitä, jotka auttavat niin silmien jaksamiseen kuin kipuihinkin silmien takana.

Vaikka silmäoireita on ja ne ovat välillä kiusallisiakin, pärjään niiden kanssa kuitenkin kohtuudella. Vielä paremmin pärjäisin, jos ymmärtäisin pitää silmistäni parempaa huolta. Voisi vaikka räpeltää vähemmän erilaisten älylaitteiden parissa – siitäkö lupaus tulevalle vuodelle?

FI1712752279


Kirjoittanut: Rauno

Tulevaisuus

Rauno

Sanovat minua Raneksi ja Rauksi. Ainoastaan rakkaat äitini ja anoppini kutsuvat minua Raunoksi. Olen 53-vuotias mies ja tänä vuonna tulee 20-vuotta MS-diagnoosista. Blogi on minulle paikka, jossa opettelen leikittelemään sanoilla. Haluan, että blogi on mielipiteitteni koti, oman itseni ilmaisupaikka. Kirjoitan elämästäni rehellisesti. Vaikka MS-tauti tuo paljon haasteita, silti peruspiirteitä minussa on hauskuus ja leikkisyys. Tuon pitkään sairastaneena miehenä esiin asioita, jotka voivat toisille olla arkoja, toivoen, että saan annettua ajatuksillani uskoa ja apua.

Katso kaikki artikkelit Rauno