Kasapäin vastoinkäymisiä

Saatuani kesällä virtsatietulehduksen hoidettiin se hätäisesti pois ja jatkettiin matkaa.
Kuvittelin jo hetken ongelmien olevan ohitse, mutta törmäsin sitten vuoreen, jota en jaksanut ylittää.

Kun olisi pitänyt olla tehokas yrittäjä, hyväntuulinen kauppamies ja kaikkea mitä nykyaikana ihmiseltä vaaditaan, niin lamauduin täysin. Makasin muutaman viikon sohvalla vastaamatta puheluihin ja kohtalaisen vähän kommunikoiden puolisollekin. Enemmän se oli mollivoittoista asioiden manaamista.

Alavireisyys on jatkunut jo pitkään ja kuvittelin jo masentuneeni oikein kunnolla. Tinttailin isoja annoksia lääkkeitä ja odotin parempaa päivää ja harmaina päivinä edes auringon pilkahdusta. Ei niitä tullut. En saanut mitään aikaan.

Kunnes oivallettiin eräänä päivänä, että se riivatun virtsatietulehdus ei ensimmäisellä antibioottikuurilla koskaan parantunut. Päinvastoin roihahti uuteen liekkiin ja tuskailin sitten läpi tuulen ja tuiskun väsyneenä ja naama vihreänä. Söin toisen ja pitkän kuurin antibioottia ja nyt vaikuttaa siltä, että tulehdus olisi häipynyt. Ei voi sanoa, että mies olisi mikään auringonkeksi, mutta joskus jo hymyä on löytynyt ja salillakin rauta on liikkunut entiseen malliin.

Vaan tuli hätäpäissään käytyä neurologillakin. Edellisestä kerrasta onkin aikaa useita vuosia. Oli aikansa vähän varautunut, kuunteli liturgiaani ja hämmästeli, että mistä noita tulee. Löysimme kuitenkin yhteisen sävelen ja yksissä tuumin suunnittelimme lääkitystä, kuntoutusta ja kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen menen magneettikuviin. Kuvataan pääkoppa ja kaularanka, selkä ja lanneranka.

Ensimmäisen virtsatietulehduksen aikana jouduin käyttämään yhtä lääkettä enemmän, kuin mitä sitä oli reseptille kirjoitettu. Kun lääkekatto on täynnä, tiesin että joudun ongelmiin, mikäli en saa reseptiä uusittua. Tämä nimeltä mainitsematon lääke kuuluu valtavan pelottaviin tuotteisiin. Joidenkin mielestä. Ei sitä yksikään lääkäri suostunut uusimaan. Ei edes tämä neurologi, jonka kanssa muuten pääsimme hyvään yksimielisyyteen. Pitkään sairastaneena ja pitkään urheilleena väitän tuntevani itseni ja ruumiini varsin hyvin. Tiedän jo, mitkä tuotteet minulle sopivat ja millä annoksilla. Nyt ei vaan osunut kohdalle valkotakkista, joka olisi tämän ymmärtänyt.

Kyseinen lääke loppui sitten viikkoa ennen, kuin sain uuden satsin apteekista. Aikamoisella painilla viikosta selvisin. Pääkoppani oli selkeämpi, kuin lääkettä syödessä, mutta ruumis vapisi ja tärisi. Oksetti ja pyörrytti. Kävin Helsingissäkin tärkeän asiakaskäynnin pilaamassa. Pakko kun oli.

Jokaisesta asiasta voi oppia jotain ja olisinhan minäkin voinut toimia toisin. Olla jämäkämpi heti kesällä, kun tiesin lääkkeen loppuvan ja etsiä lääkärin, jonka olisin saanut ymmärtämään tilanteen. Odottelin liian pitkälle ja jouduin pulaan.

Kuntoutushakemus on jätetty. Katsotaan, mitä Kela päättää.

Magneettikuvissakin on nyt käyty. Hetken tunsin putkessa paniikkia mutta äkkiä se meni ohi ja reilu tunti vierähti siellä ihan nopsaan.
Hivenen pelottaa, että mitä se reissu tuo tullessaan. Leijonasta saan lisää tietoa ja kirjoitan sen seuraavassa blogissa tänne muillekin ihmeteltäväksi.


FI1711734402


Kirjoittanut: Rauno

Tulevaisuus

Rauno

Sanovat minua Raneksi ja Rauksi. Ainoastaan rakkaat äitini ja anoppini kutsuvat minua Raunoksi. Olen 53-vuotias mies ja tänä vuonna tulee 20-vuotta MS-diagnoosista. Blogi on minulle paikka, jossa opettelen leikittelemään sanoilla. Haluan, että blogi on mielipiteitteni koti, oman itseni ilmaisupaikka. Osoitteesta http://www.venditor.fi löytyy myös oma blogialustani. Kirjoitan elämästäni rehellisesti. Vaikka MS-tauti tuo paljon haasteita, silti peruspiirteitä minussa on hauskuus ja leikkisyys. Tuon pitkään sairastaneena miehenä esiin asioita, jotka voivat toisille olla arkoja, toivoen, että saan annettua ajatuksillani uskoa ja apua.

Katso kaikki artikkelit Rauno