Magneettikuvien kertomaa

Neurologi soitteli. Kävin aiemmin magneettikuvissa 20-vuoden tauon jälkeen. Sitten diagnoosin en ole magneettipötkössä maannut. En tietenkään ole arka mies, päinvastoin. Mutta kuulun siihen sarjaan sairastavia, jotka haluavat unohtaa oireet, plakit ja mielellään koko sairautensakin. Kun neurologi ehdotti MRI-kuvausta, manailin mielessäni, vaikka toisaalta olin hivenen uteliaskin.

Seitsemän plakkia sanoi kuvista löytyneen. Sapetti, kun silloin aiemmin niitä oli vaan kolme. Lääkäri oli kuitenkin varsin hyväntuulinen ja iloitsi tuloksesta, joten kaiketi tässä on turha mieltään pahoittaa. Kuusi läiskistä löytyi päästä ja yksi niskasta. Huvitti, kun ensimmäisellä kertaa sanoivat, ettei päässä ole mitään.

Aiemmin selkäytimessä lymyilleet pari plakkia olivat kadonneet. Eniten ongelmia ja pelkoakin aiheuttanut plakki lymyää edelleen niskassa. Mikäli asiasta mitään ymmärrän, on arpikudosta muodostunut sen verran, ettei tämä löydös enää mihinkään katoa.

Sen verran mielenkiintoisia nämä plakit ovat, että piti niistä käydä oikein googlesta tutkimassa. Wikipedia kertoo, että keskushermostossa eli aivoissa ja selkäytimessä on käynnissä dynaaminen prosessi, jossa näitä tulehduspesäkkeitä muodostuu ja korjaantuu jatkuvasti. Plakkia on kahdenlaista: tuoretta eli akuuttia sekä kroonista eli pitkään kehittynyttä. Tuoreet plakit ovat pyöreähköjä, ne kasvavat joka suuntaan ja niiden ympärillä oleva aivokudos saattaa olla turvonnut. Krooniset eli pitkään kehittyneet plakit ovat pitkulaisia. Lääkäri ei kertonut millaisia mötkyläisiä omani ovat.

Sanoi neurologi muutakin. Kehui pääkoppaani siistiksi ja kertoi, ettei minkäänlaista surkastumista aivoissa ole tapahtunut. Tätä tulosta taatusti kaikki minua tuntevat epäilevät. Sanoi myös, että usein näin pitkän ajan sairastamisen jälkeen löydökset magneettikuvissa ovat ihan muuta. Plakkien määrä voi olla todella suuri.

Näiden tulosten pohjalta lääkäri vahvisti myös sen, että minulla on MS-tauti. Olkoon sitten näin, vaikka asiaa olen itse epäillytkin. Sairastamaan en tätä edelleenkään silti aio alkaa. Mitä nyt pakolliset oireet rimpuilen. Ja on nyt ihan tuore lausunto lääkäriltä - voin siis jatkossakin MS-taudista bloggailla.

FI1712752289


Kirjoittanut: Rauno

Tulevaisuus

Rauno

Sanovat minua Raneksi ja Rauksi. Ainoastaan rakkaat äitini ja anoppini kutsuvat minua Raunoksi. Olen 53-vuotias mies ja tänä vuonna tulee 20-vuotta MS-diagnoosista. Blogi on minulle paikka, jossa opettelen leikittelemään sanoilla. Haluan, että blogi on mielipiteitteni koti, oman itseni ilmaisupaikka. Osoitteesta http://www.venditor.fi löytyy myös oma blogialustani. Kirjoitan elämästäni rehellisesti. Vaikka MS-tauti tuo paljon haasteita, silti peruspiirteitä minussa on hauskuus ja leikkisyys. Tuon pitkään sairastaneena miehenä esiin asioita, jotka voivat toisille olla arkoja, toivoen, että saan annettua ajatuksillani uskoa ja apua.

Katso kaikki artikkelit Rauno