Sotea vai mitä soppaa?

Olen vammaisneuvostotyön myötä päässyt mukaan Sote-uudistuksen suunnittelu- ja valmistelupöytiin. Koen tehtävän varsin antoisana. Olen saanut sitä kautta tutustua maakuntamme päätösten takana oleviin ihmisiin ja päätösten taustoihin. Uudistus, josta jokaisella on mielipide ja silti meistä ei oikein kukaan tiedä mitä tuleman pitää. Muistan, kun muutama vuosi sitten pääsin mukaan tämän sopan keittoon. Järkälemäinen kimpale, jonka kupeeseen raapien tarrasimme. Pala palalta, kuin sitkeä tilliliha, on tämä kuitenkin alkanut sulaa.

Sote-uudistuksen järjestämissuunnitelma koskien maakuntaamme on tätä kirjoittaessa lausuntovaiheessa. Tässä vaiheessa on päätetty kutsua paikallisjärjestöt käymään läpi suunnitelmaa ja tuomaan esille omat mielipiteensä. Vedän päivässä ryhmää, jossa mukana on kuusitoista maakuntamme vammaisjärjestöä.

Tätä yhtä päivää varten olen valmistautunut viikon verran ja silti en oikein tiedä, että mitä vastaan tulee. On osattava ajatella asiat maakunnan tasolta ottaen huomioon ne kaukaisimmatkin kunnat ja ihmiset, jotka niissä asuvat. Vaaranahan tässä on, että isot kaupungit ovat suurimmat hyötyjät ja pienet kunnat kuihtuvat ja niiden olemassaolo lakkaa. Ihmiset miettivät, kuinka kaukana haluavat asua toimivista sosiaali- ja terveyspalveluista.

Järjestöjen edustajia puhuttaa varmasti vaikeavammaisten henkilökohtainen budjetti. Se on iso uudistus. Myös asiakasseteleiden varaan lasketaan paljon ja joka välissä sanotaan, että annetaan asiakkaalle seteli ja hän valinnanvapauden myötä etsii palvelun. Mutta löytääkö hän itselleen sen sopivimman palvelun? Asiakkaan vastuulle uudistuksessa jätetään paljon.

Järjestöjen osalta toivoisi mietittävän, kuinka Sote-uudistus vaikuttaa oman järjestön toimintaan ja voiko uudistuksen myötä löytää toiminnalle uusia suuntia. Voisiko esimerkiksi pienten yhdistysten vertaistoiminnasta löytyä väylä osaksi Sote-uudistusta.
Isoimmat järjestöt hamuavat palveluntuottajiksi. Sitä kisaa käydään jo tällä hetkellä kiivaasti. Yksityiset palveluntuottajat laajentavat joka paikkakunnalle ja kuinka järjestöt pärjäävät siinä kilpailussa?

Kokonaisuutta hämmentää muut tulevat lakiuudistukset. Taksilainsäädännön uudistukset tuovat monelle harmaita hiuksia. Viisaat sanovat, että uudistus on hyvä juttu ja kilpailu tullessaan alentaa hintoja ja tuo lisää työpaikkoja. Näin varmasti käykin. Nurkan takana väijyy kuitenkin uhkakuvat. Haluaako se pienen paikkakunnan ainoa taksiyrittäjä ajaa lauantai-iltana saunassa käytyään? Ja jos ajaa, niin millä hinnalla? Nyt vammaispalvelulain mukaiset kuljetukset on hoidettava ympäri vuorokauden. En millään jaksa uskoa, että tämä lupaus jatkossa toteutuu. Isoissa kaupungeissa kyllä, mutta ei taas näissä pienemmissä.

Ja ettei unohtuisi, uusi vammaislaki otetaan eduskunnassa käsittelyyn heti Sote-uudistuksen jälkeen. Sen tuomia muutoksia ei tässä järjestämissuunnitelmassa ole muuten kuin mainiten, että lakiuudistus on tulossa.

Vaan ei lopu työt, kun on soppaa mitä hämmentää.

FI1802778487

 


Kirjoittanut: Raunon blogi

Tulevaisuus

Rauno

Olen tutuille, turunmiehille ja ystäville Rane tai Rau. Ainoastaan rakkaat äitini ja anoppini kutsuvat minua Raunoksi. Olen yli 50-vuotias mies Jyväskylästä ja asun kivassa asunnossa lähellä keskustaa rakkaan avopuolisoni kanssa. Blogi on minulle paikka, jossa opettelen leikittelemään sanoilla ja kirjoitan elämästäni Leijonaksi nimeämäni kumppanin, MS-taudin kanssa. Muiden sairastavien lailla myös me MS-tautia sairastavat käytämme varsin mustaa huumoria ja sitä pilkahtelee teksteissäni. Asioihin voisi suhtautua negatiivisesti ja myös kirjoittaa siten. Yritän synkkinä ja pimeinä marraskuun iltoinakin löytää jotain positiivista ja hauskaa sanottavaa. 20-vuotta MS-taudin kanssa on pitkä aika. Yritän tuoda mukaan myös kokemusperäistä tietoa.