Story nro 2: Sopeutumista

Heissan kaikille! Leijonien ja Mörköjuhlien jälkeen on nyt aika jatkaa vakavimmilla tarinoilla.

Vuoden 2003 aikana heräsin muutamia kertoja Meilahdessa. Olin menettänyt tajuntani ja lyönyt pääni. Taas neurologille ja diagnoosina epilepsia ja verenpainetauti. Työkykyäni pohdittiin ja jouduin pakosti sairaslomalle. Oli alkanut valtava lääkärikierre. Kävin 50 kertaa eri lääkäreillä vuoden aikana. Olin ahdistunut, tarmoton, uneton, iloton ja ylipainoinen. Sain apua terapiasta, lääkkeistä ja sairaslomasta. Oli aika pysähtyä.

Menin lääkärin painostuksesta sopeutumisvalmennuskurssille. Siellä silmäni avautuivat sairaudelle. Meno sinne kauhistutti - mitä tulen näkemään ja kokemaan. Kolme viikkoa oli kuitenkin mitä parhainta aikaa. Tunne, ettet ole yksin sairautesi kanssa. Ihanat vertaiset, keskusteluhetket, kaikki apu ja neuvot sekä vallatonkin hauskanpito sisältyivät kurssiin. Saldona ihanat vertaisystävät.

Vasta 2007 oikean jalan halvaantumisoireen jälkeen kuuntelin lääkäriäni. Minun on vähennettävä työtä, haettava osatyökyvyttömyyseläkettä. Se onnistui helposti ja nopeasti. Panostin terveellisempään ruokaan, lopetin siiderin ja viinin juomisen. Allakkaelämän hektisyys loppui. Aloin kuunnella kroppaani ja keskittyä itseeni.

En ole koskaan ollut itsetuhoinen, enkä koe itseäni invalidiksi tai vammaiseksi.

Tukipilareitani matkani varrella ovat olleet päiväkirja, rakkaat siskot, hyvät ystävät ja työtoverit. Luonteeltani olen avoin ja sosiaalinen. Puhuminen asioista auttoi minua.

MS-tauti ei näy minussa päällepäin. Liikkuminen onnistuu ja tasapainoni on hyvä. Muisti ja keskittyminen ovat kognitiiviset ongelmani. Virtsanpidätysongelmiin tuo helpotusta katetrointi. Sekin hoituu hyvin.

Vuonna 2009 parisuhteeseemme tuli aviokriisi, joka johti eroon. Suurin syy oli puhumattomuus.

Vuonna 2017 työpaikkanani toimineen yrityksen myynnin yhteydessä minut irtisanottiin. Se oli minulle oikeastaan helpotus, koska pääsin eläkkeelle 2.11.2017.

Tänä päivänä olen tasapainossa ja tyytyväinen elämääni. Olen 15 kg hoikempi, eheä, iloinen ja onnellinen sinkku. Nyt on aikaa tavata ystäviä ja nauttia matkustelusta. Aika on tehnyt kohdallani sen, mitä monessa muussakin asiassa; hyväksynnän. Huomisesta kun ei kukaan tiedä. Elän positiivisesti, tässä hetkessä ja nautin pienistäkin asioista.

Me kaikki tarvitsemme jonkun jolle puhua. KIITOS!!

Näiden kahden storyn jälkeen alkaa sitten se letkeämpi osuus. Minulle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista hassun hauskaa. Odotelkaapa. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valokuvat vuosilta 2002 ja 2007. Pienoinen muutos havaittavissa?

Mukavia kesäpäiviä 😜🤓

-Virpi

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.

FI1906697638


Kirjoittanut: Virpin blogi

Tulevaisuus

Virpi

Olen Virpi, Vipe, sählä, talon suhinalempi. Onhan noita lempinimiä kertynyt elämän varrella. Olen 60-vuotias eronnut sinkku. Minulla on kaksi aikuista tyttöä. Asun Espoossa. Minun selviytymistarinani alkaa vuodesta 2002.