Duunissa!

Kuten aiemmassa kirjoituksessa kerroin, aloitin työkokeilun elokuussa. Työpaikaksi valikoitui siis elokuva- ja televisiotuotantoyhtiö It’s Alive Films, jossa toimin apulaistuottajana. Päätökseeni vaikutti mielenkiintoisen ja uudenlaisen työnkuvan ja hienojen projektien lisäksi mahtavat pomot, jotka myös omistavat firman. Meitä on viitisen henkilöä minut mukaan lukien ja myös muu porukka osoittautui aivan ihaniksi. Ihanuutensa lisäksi he ovat kaikki ammattilaisia siinä mitä tekevät, joten olen jokaiselta oppinut matkan varrella jotakin, ja paljonkin. 

 

Mulle on tosi tärkeää, että työelämässä on ympärillä hyviä tyyppejä ja rento meninki. Rento meininki on ehkä tässä tapauksessa jopa lievä ”understatement”… Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia siellä saadaan paljon asioita aikaiseksi ja tehdään upeita sarjoja ja leffoja, ja olen ylpeä saadessani olla niiden eteenpäin viemisessä mukana.

 

Aloitin elokuussa hommat pikkuhiljaa, toimistolla oli vielä aika hiljaista joten ehdin tutustua vireillä oleviin leffa- ja tv-projekteihin ja katsoa aiemmin ilmestyneet elokuvat yms. Siinä sitten pääsin jyvälle mitä on meneillään ja pääsin myös itse töiden kimppuun. Niin työajat kuin työnteon tavatkin ovat olleet tosi joustavia, mikä on ollut oman tilanteeni kannalta tärkeää. Olen esimerkiksi tehnyt aika paljon etätöitä, eikä työnteko ole yleensä sidottu tiettyihin kellonaikoihin. Toki silloin kun jollain asialla on deadline tai on sovittu palaveri, täytyy niistä pitää kiinni ihan kuten missä tahansa työpaikassa. 

 

Väsymystä en ole kokenut kuin ihan muutamana satunnaisena päivänä (no okei, loppuvuoden pimeys ottaa voimille, mutta se lienee aika tavallista terveilläkin) ja uskon, että siihen vaikuttaa etten ole tehnyt täyttä työviikkoa ja kuten mainittu, työnteko on joustavaa. Työkokeilu oli alunperin kolmen kuukauden pituinen, mutta sain siihen vielä toiset kolme kuukautta jatkoa, mikä oli mielestäni tosi hyvä juttu. Kolme kuukautta on loppujen lopuksi aika lyhyt aika, vastahan siinä on ehtinyt päästä alkuun. Tässä pidennetyssä ajassa olen ehtinyt ”sekaantua” useampaan projektiin, saanut isomman kokonaisuuden hoidettavakseni ja päässyt näkemään miten pienessä tuotantoyhtiössä hommat pyörivät.

 

Työkokeilun jälkeinen elämä on vielä aika lailla auki, mutta joka tapauksessa tämä on ollut hieno kokemus, helppo paluu työelämään, joka valaa myös itseeni uskoa siitä että jaksan vielä tehdä töitä. 

 

Vielä en siis tiedä tarkalleen mitä tuleman pitää, mutta uskon että kaikki järjestyy parhain päin! 


Kirjoittanut: Outin blogi

Työ

Outi

Olen 39-vuotias ja MS-diagnoosin sain vuonna 2011, joten yhteistä aikaa on meille tämän ei-toivotun elämänkumppanin kanssa kertynyt jo useita vuosia. En kuitenkaan halua antaa sairauden määritellä minua, sillä olen ensisijaisesti niin paljon muuta kuin ”potilas”. Haluan omalta osaltani jakaa tietämystä MS-taudista, joka on usein näkymätön sairaus ja jota ulkopuolisen voi olla vaikea hahmottaa. Toivon blogistani myös olevan apua, motivaatiota ja kenties iloakin toisille MS-tautia sairastaville ja heidän läheisilleen. Huumorintajuisena ihmisenä käsittelen joskus vaikeitaikin asioita pilke silmäkulmassa ja koen, että itsestäänselvien negatiivisten asioiden lisäksi MS on tuonut elämääni myös todella paljon hyvää. Olen yhä työelämässä mukana ja harrastan urheilua thainyrkkeilyn, kuntosalin ja juoksemisen merkeissä aina kun vointini sen sallii. Kaksi koiraani pitävät minut myös liikkeellä. Silloin kun ylimääräistä aikaa jää, katson elokuvia, luen ja tapaan ystäviä. Toivon, että viihdytte blogini parissa!