Itsenäinen ja itsepäinen

Valitettavasti mä olen enemmän itsepäinen. Mun husbandikin sanoo kyllästyneenä välillä mulle: "You are so stubborn!!!!" Se kyllä haittaa mua itseänikin. Voisi vaan nöyrtyä ja tajuta, että tarvitsen apua. Se EI ole luovuttamista, vaan rohkeutta tunnistaa omat vajavaiset voimavarat ja oma sairauden tila. On rohkeaa sanoa, että tarvitsen apua.

Mulla on ystäviä, jotka sinnittelee ilman avustajaa ja apuvälineitä näyttääkseen itselleen ja koko maailmalle, että pärjää. Ei tartte auttaa. Anna vammaisen selviytyä!

Toisaalta eikö meidät suomalaiset ole juuri noin kasvatettukin? Pitää pärjätä ja heikkoutta ei saa näyttää. Mä olen kyllästymiseen asti kuullut hokemaa, että ihmiselle ei anneta enemmän kuin jaksaa kantaa. Sairastuuko vain heikot ihmiset vai sairastuuko sittenkin vahvat ihmiset, koska he kestävät sen?

Mä luulen, että kumpikaan ei ole oikein. Se on sattumaa elämän arpapelissä, miten meille täällä käy. Mä haluan olla itsenäinen, että pärjään itsenäisesti suurimmaksi osaksi. Olen myös itsenäinen, koska olen hankkinut itselleni avustajan, apuvälineet ja taksimatkat. Olen itsenäinen, koska haluan hoitaa työni, viedä meidän koiraa päivittäin lenkille ja auttaa kotitöissä minkä pystyn.

Se on mun itsepäisyyttä, kun yritän väsyneenä hoitaa noita edellisiä asioita ja pudottelen tavaroita, kaatuilen ja unohtelen. Itsepäisenä sanon, että en halua vaivata ketään. Sanon: "Kyllä minä itse sen hoidan", vaikka olisinkin niin uupunut.

Ihan oikeasti ja kokonaan itsenäisenä olisin niin vahva, että pystyisin sanomaan, että voisitko auttaa? Nyt en jaksa - ehkä mä vielä joskus opin.

FI1803787704


Kirjoittanut: Anne

Työ

Anne

Olen yhdistysaktiivi, jonka lapset on jo pidempiä kuin niiden äiti. Rakastan tässä maailmassa eniten perhettäni, ystäviäni, matkustelua ja työtäni. En muista hyvin aikaa ilman MS-tautia, koska olin 16-vuotias, kun sain diagnoosin. Nyt elän lähes normaalia arkea iloineen ja suruineen. Työskentelen osa-aikaisesti ja olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 1999. Se antaa minulle enemmän aikaa perheelleni, ystävilleni, matkusteluun ja kunnon ylläpitämiseen. “Elä hetkessä” on elämänohjeeni ja siksi haluan elää täysillä nyt, enkä tuhlata elämääni katkeroitumiseen tai pelkoon tulevasta. Elämänmyönteinen asenne ja usko tulevaan on pitänyt laivani pinnalla karikoista huolimatta.

Katso kaikki artikkelit Anne