Kevätaurinko sulatti suunnitelmatkin

Sain keväällä työtarjouksen, joka paperilla näytti upealle. Vastasin tarjoukseen kyllä ja ollessani vielä koeajalla edellisessä työpaikassa irtisanoin sopimuksen sinne. Matkasin innoissani kuukauden koulutusjaksolle, mutta huomasin varsin nopeasti tehneeni varsin suuren munauksen ja niin oli purettava kiireesti sekin sopimus. Työpaikan arvomaailma oli kaukana siitä, minkä pystyn hyväksymään. Ja oli paljon asioita, joita en halua julkisesti avata.

Yllättäen olinkin tilanteessa, ettei aamulla tarvinnut lähteä mihinkään. Siitä alkoi kokopäiväinen työnhaun jakso, joka edelleen jatkuu. Saadakseen hyvän työpaikan on oltava apajalla ensimmäisenä. Nykyisin iso osa paikoista täytetään heti, kun sopiva hakija löytyy. Osaan haetaan sitten pitkän kaavan mukaan ja hakemuksia on maailmalla nytkin ehkä parikymmentä.

Kun pohjalla on MS-tauti ja työkyvyttömyyseläke, on monen mielestä silkkaa hulluutta ylipäätään rimpuilla työmarkkinoilla. Työhakeminen on tällä kokonaisuudella aikamoista taidetta, toisaalta intoa ja kokemusta on vuosien varrelta kertynyt ja koen olevani mies parhaassa iässä.

Kokoaikaisia työpaikkoja olisi tarjolla kohtalaisen hyvinkin. Olen niitä varsin tarkkaan punninnut ja moneen myös hakenut. Mikäli jokin tärppää, voi eläkkeen kahdeksi vuodeksi jättää lepäämään ja kokeilla omaa jaksamistaan. Sitähän eniten miettii kokoaikaisten työpaikkojen kohdalla. Useissa myös palkkaus on sellainen, ettei nettoansiot verrattuna eläkkeeseen muuttuisi paljoakaan. Eihän sellaisen paikan vastaanottamisessa järkeä ole.

Osa-aikaisia työpaikkoja olen hakenut ja hakenut. Vaan niitä hakee moni muukin. Opiskelijakaupunkina paikoista on kilpailemassa nuorten, terveiden ja kauniiden kanssa ja ymmärrän hyvin sen, että paikka annetaan sellaiselle, joka työtä oikeasti tarvitsee opiskelun rinnalle.

Olen vahvasti punninnut myös yrittäjyyttä. Yritykseni lopetin vuodenvaihteessa luvaten, että siihen en enää koske. Yritys on erinomainen vaihtoehto, mikäli idea on sellainen joka tuottaa. Muuten tällä vaihtoehdolla on päinvastainen vaikutus ja saa poltettua työntekoon vähäisen eläkkeensä. Yrittäjänä saa itse olla itsensä herra ja vaikuttaa omiin työaikoihinsa. Muokata päivät haluamikseen, kuntoilla ja ottaa vaikka päikkärit keskellä päivää. Yritys on helppo perustaa ja tänä päivänä löytyy hyviä ohjeita netistä sekä alkuun auttavia valmentajia joka nurkalta. Hyvä idea ja eikun yrittäjäksi. Tässä vaiheessa kannattaa ajatella raha-asiat huolellisesti. Mikäli yritys on enemmänkin ajanviete, joka vähän tuo lisätuloja, ei sen takia kannata riskeerata omaisuuttaan. On oltava huolellinen ja muistettava tehdä lakisääteiset ilmoitukset. 

Työtä hakiessa olen nykyisin jättänyt kertomatta sairaudestani. Tokihan netti pursuaa minustakin tietoa ja nämäkin blogit paljastavat äkkiä taustani. Fiksut työnantajat tsekkaavat nykyisin hakijan taustoja sosiaalisen median kautta ja myös googlettamalla. Olen ajatellut taustani kyllä kertoa, mutta en hakemuksessa enkä haastatteluvaiheessa. Tämän ikäisenä alkaa jokaisella jotakin remonttia olla, eikä työn saaminen diagnoosiin kaadu. Mutta ei se pää edellä kannata hakemusta lähteä täyttämään.

Harmittavan harvat työnantajat jaksavat informoida hakijoita työnhaun etenemisestä ja siitä, että joku on valittu. Suurin osa organisaatioista on sellaisia, ettei hakemuksen jälkeen perästä enää kuulu. Osa ilmoittaa muutaman kuukauden kuluttua tuloksesta. Niin kuin sillä olisi enää merkitystä. Harvat yritykset informoivat tuloksen nopeasti. Tämäkin olisi helppoa, jos he heti hakemuksen tullessa täydentäisi sähköpostilistaa, jota piilokopiona käyttäen voisi asian hoitaa helposti. 

Ensi viikolla on taas ainakin yksi haastattelu tulossa. Ensimmäinen etappi on voitettu, kun hakijoiden joukosta on haastatteluun valittu. Luottavaisin mielin olen sinne menossa, vaikka viime aikoina turpaan saaneena tuntuu, ettei mikään ole enää kuin ennen. Positiivisesti ajatellen nyt olisi hyvä aika olla pääsemättä. Viettää kesä lomaillen. 

FI1806843544

 


Kirjoittanut: Rauno

Työ

Rauno

Sanovat minua Raneksi ja Rauksi. Ainoastaan rakkaat äitini ja anoppini kutsuvat minua Raunoksi. Olen 53-vuotias mies ja tänä vuonna tulee 20-vuotta MS-diagnoosista. Blogi on minulle paikka, jossa opettelen leikittelemään sanoilla. Haluan, että blogi on mielipiteitteni koti, oman itseni ilmaisupaikka. Osoitteesta http://www.venditor.fi löytyy myös oma blogialustani. Kirjoitan elämästäni rehellisesti. Vaikka MS-tauti tuo paljon haasteita, silti peruspiirteitä minussa on hauskuus ja leikkisyys. Tuon pitkään sairastaneena miehenä esiin asioita, jotka voivat toisille olla arkoja, toivoen, että saan annettua ajatuksillani uskoa ja apua.

Katso kaikki artikkelit Rauno