Armollinen itsellesi

Mä vietin avustajani kanssa päivän ja me käytiin kirkossa, luennolla, kaupassa ja tehtiin ruokaa. Kun avustajani oli lähtenyt kotiin, huomasin, että meiltä on suodatinpussit loppu. Vaikka olin väsynyt, ajattelin, että käyn äkkiä lähikaupassa ja haen niitä.

Tulin kotiin ja aloin purkaa kassia. Voi ei!!! Väärän kokoisia suodatinpusseja. Husband yritti lohduttaa, että hänellekin on käynyt niin, että älä ole huolissasi. Hän käy hakemassa oikean kokoisia ja asia on sillä hoidettu.

Mutta. Mun "ruoska" alkoi heti heilua. Miten voin olla noin tyhmätyhmätyhmä. Ikinä mulla ei ole ollut noin pientä kahvinkeitintä. "Ääliö Idiootti" päässäni kaikui. Samalla kuitenkin siellä kohotti päätään pelko. Mitä jos mulla on alkanut rapistua hermot oikein urakalla?!?

Mä rakastan kirjoittamista, mutta huomaan, että sekin on alkanut olla aina vain uuvuttavampaa. Kun mulla alkaa tulla tekstiä blogiin tai työhön liittyvään asiakirjaan, en millään viitsisi katkaista ajatuksen virtaa ja levätä välillä.

Mutta onko sekään oikein, että valmiiksi saatuani huilaan tunnin silmät kiinni. Sitä on myös tosi vaikea selittää läheiselle tai työkaverille, miten voi uupua niin totaalisesti pelkästä ajatustyöstä. Ajatus on yksi sähkösignaali ja kun se yrittää päästä perille MS-taudin runtelemaa hermostoa, niin ei ihme, että aivot ylikuumenee ja väsyn.

Jos suakin huolettaa kongitiiviset ongelmat ja ajattelun väsyminen niin kannattaa kurkata:

http://www.mselo.fi/tietoa-ms-taudista/ms-tauti-ja-kognitiivinen-toimintakyky/

Ja antaa sen pomonkin lukea Neuroliiton Neuropsykologian erikoispsykologi dosentti Päivi Hämäläisen artikkeli.

Kun mun järki sai puheenvuoron, niin se sanoi "Kaikille voi käydä niin ja se ei ole mikään iso asia. Erehdyksiä tapahtuu terveillekin". Itselleen ei vaan pitäisi olla niin ankara vaan pitäisi opetella olemaan armollinen. Varsinkin kun aivoissa on mellastaa MS.

FI1801764400


Kirjoittanut: Anne

Vapaa-aika

Anne

Olen yhdistysaktiivi, jonka lapset on jo pidempiä kuin niiden äiti. Rakastan tässä maailmassa eniten perhettäni, ystäviäni, matkustelua ja työtäni. En muista hyvin aikaa ilman MS-tautia, koska olin 16-vuotias, kun sain diagnoosin. Nyt elän lähes normaalia arkea iloineen ja suruineen. Työskentelen osa-aikaisesti ja olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 1999. Se antaa minulle enemmän aikaa perheelleni, ystävilleni, matkusteluun ja kunnon ylläpitämiseen. “Elä hetkessä” on elämänohjeeni ja siksi haluan elää täysillä nyt, enkä tuhlata elämääni katkeroitumiseen tai pelkoon tulevasta. Elämänmyönteinen asenne ja usko tulevaan on pitänyt laivani pinnalla karikoista huolimatta.

Katso kaikki artikkelit Anne