Ikimuistoinen kesä

Kesä on ollut puheenaiheiden ykkönen ja ilmoissa on riittänyt päivittelemistä. Toukokuussa manattiin, että hyvät ilmat tulivat nyt ja kesästä tulee sateinen. Toisin kävi. Hyviä lomasäitä on riittänyt kaikille ja sama trendi jatkuu tätä kirjoittaessakin. Kukapa olisi uskonut, että helteet jymähtävät Suomen päälle ja unohtuvat siihen kolmeksi kuukaudeksi. 

Meille pitkäaikaissairaille korkeat lämpötilat ovat aiheuttaneet ongelmia ja MS-tautia sairastaville, helle, niin kiva kun se onkaan, on samalla aikamoinen pahalainen. Jaksamisen rajat ovat koetuksella ja osalle sairastavista kesä oli selviytymistaistelua. 

Asuntojen viilennykseen on haettu vanhoja niksejä ja lämpöpumppukauppa on ollut ennätyksellistä. Tuulettimet on myyty loppuun jo aikoja sitten. Ilmalämpöpumpuista MS-tautia sairastavat saivat vuosia sitten alennusta hakemalla sitä kunnan sosiaalitoimesta. Ainakin meillä Jyväskylässä tätä kaupunki ei enää myönnä. Vaikka syytä olisi tänä kesänä ollut. Tuo parin tuhannen euron investointi on monelle pienellä eläkkeellä kituuttavalle mahdoton investointi ja jää toteuttamatta. Ja jokaiseen paikkaanhan sitä ei saa asentaakaan. Varsinkin kerrostaloissa käytännöt ovat varsin kirjavat. Onneksi omassa kodissani on varsin hyvä ilmastointi ja jäähdytysjärjestelmä - se on ollut kyllä pelastus. Uimavesi on ollut virkistääkseen liian lämmintä, vaikka aiemmin keväällä uimista kaikille suosittelin, joten kylmät suihkut ovat olleet toinen varsin suosittu viilentymismuoto. Ja vettähän tuli kiskottua sisäisestikin litratolkulla. Olen ollut ikäni huono vedenjuoja ja tänä kesänäkin sitä join liian vähän, mutta pakon myötä tajunnan hämärtyessä ymmärsin sitä hörppiä. Olen huomannut, kuinka suolojen ja keholle tärkeiden ravintoaineiden hävikki on lisännyt lihaskramppeja. Takareidet olivat koko kesän krampissa. Johonkin ongelma on nyt väistymässä.

Vaan tapahtuihan sitä kesällä muutakin. Maailman suurin urheilutapahtuma jalkapallon MM oli jälleen upeaa seurattavaa. Vanhat suosikit yllätettiin kuin housut kintuissa ja uudet modernia jalkapalloa pelaavat joukkueet puskivat itsensä mitaleille. No, Ranska vanhana konkarijoukkueena pelasi eleettömästi ja tarkasti, eikä antanut muille isoja mahdollisuuksia.

Omalta kohdaltani kesällä tuli urheiltua hyvinkin paljon ottaen huomioon helteen tuomat haasteet. Kuntosalilla on erinomainen ilmastointi ja tuli käytyä siellä hyvinkin paljon. Ja lisäksi käveltyä pitkiä lenkkejä. Tuntuu nyt, ettei tänä syksynä tarvitse aloittaa kuntoilua alusta. Fyysinen kunto on hyvä ja on tuonut mukanaan henkistäkin jaksamista. 

Kesällä jäi reissaaminen aika vähiin. Yksi Tukholman matka oli piristeenä. Muuten päätimme viettää kesän kotosalla. Onhan luonto ollut koko kesän äärimmäisen kaunis ja on tuonut paljon nautintoa. Rantamaisemassa asuessa on tullut jännitettyä lintujen poikueiden selviytymistä. Joutsenet ovat ylpeänä käyneet esittelemässä jälkikasvunsa ja niin on rusakkoperhekin viipottanut pihamaalla. 

Vaan loma otti ja loppui. Olen ollut viikon töissä. Aloitin jälleen kerran uudessa paikassa. Myyntityötä edelleen, mutta pienenä poikkeuksena olen saanut oman työhuoneen ja olen siitä innoissani. Kerrankin saa touhuta rauhassa ilman avokonttoreiden väsyttävää taustahälinää. Esimies olettaa saaneensa taloon mahtavan osaajan ja tämä tuo pientä stressiä. Tulosta on tultava tai muuten ei hyvä heilu. 

Työpaikallekin helle oli löytänyt ja huoneeni on ollut kohtalaisen kuuma. Jos sulkee oven, niin hetken kuluttua loppuu happi ja sitä myötä jaksaminen. Olen tauottanut työtä enemmän kuin laki sallii, mutta muuten en olisi jaksanut. Pientä huolta uuden työn aloittaessa aina tuo oma jaksaminen. Edelliset syksyt olen pimenevien päivien myötä kadonnut masennuksen usvaan. Tänä syksynä on yritettävä mennä toisin. Konstia en vielä tiedä. Jospa tämä ajatusten jakaminen olisi yksi hyvä keino. Perästä kuuluu. 

FI1808872309

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.


Kirjoittanut: Rauno

Vapaa-aika

Rauno

Sanovat minua Raneksi ja Rauksi. Ainoastaan rakkaat äitini ja anoppini kutsuvat minua Raunoksi. Olen 53-vuotias mies ja tänä vuonna tulee 20-vuotta MS-diagnoosista. Blogi on minulle paikka, jossa opettelen leikittelemään sanoilla. Haluan, että blogi on mielipiteitteni koti, oman itseni ilmaisupaikka. Osoitteesta http://www.venditor.fi löytyy myös oma blogialustani. Kirjoitan elämästäni rehellisesti. Vaikka MS-tauti tuo paljon haasteita, silti peruspiirteitä minussa on hauskuus ja leikkisyys. Tuon pitkään sairastaneena miehenä esiin asioita, jotka voivat toisille olla arkoja, toivoen, että saan annettua ajatuksillani uskoa ja apua.

Katso kaikki artikkelit Rauno