Kevätauringon positiivisuus herättää talviunesta

Tuli käytyä pääsiäisenä Ähtärissä. Moikattua Panda-karhuja ja kierrettyä kolmen kilometrin lenkki kohtalaisten virkeiden kevätauringosta nauttivien eläinten ihmeteltävänä. Myös karhut olivat jo heränneet talviunilta. Paras kohtaaminen oli Hirviherran kanssa. Hän tunki suuret sieraimensa lähelle naamatauluani ja siinä puhaltelimme toisillemme. Mukavaa oli. Mukana oli 82-vuotias äitini, joka on varsin hyväkuntoinen ja jaksoi lenkin siinä missä me muutkin. Ähtäriä voi suositella esteettömyytensä puolesta kaikille. Olen sinne järjestänytkin retkiä yhdistyksemme jäsenille pääasiassa kesäaikaan. Tämän kolmen kilometrin lenkin pääsee hyvin myös talvella. Väylä on melko tasainen ja lepopaikkojakin on runsaasti. Avustaja helpottaa tietenkin reitistä selviämistä, mikäli matkassa on pyörätuolilla. Luonnosta ja upeista eläimistä saa varsin paljon energiaa ja eläinpuistoissa kannattaa kyllä vierailla.

Ilmassa on mukavasti kevään tuloa. Lumet sulavat nyt vauhdilla ja samaa vauhtia jäät pehmenevät. Tulipa tämän johdosta soitettua hätänumeroonkin. Iltahämärissä seurasin parivaljakkoa, jotka jäällä tarpoivat. Yllättäen he lähes hävisivät ja näytti siltä, että he putosivat jäihin. Siitä he rimpuilivat ylös ja kontaten lähtivät etenemään rantaa kohden. Kun pakkasta oli kuitenkin paljon, oli soitettava viranomaiset paikalle. Ja heitä tulikin aikamoinen määrä. Ambulansseja, paloautoja ja tietenkin poliisejakin. Vaan sen verran heidän tulonsa kesti, että tämä parivaljakko ennätti jäältä rannalle. Käsittääkseni koskaan henkilöitä ei löydetty ja vähän jäi fiilis, että tuliko viranomaiset hälytettyä turhaan. He kyllä sanoivat, että teitte kansalaisvelvollisuutenne.

Jokavuotiseen tapaan jäät ovat jo pitkälle sulaneet ja silti pilkkijät löytävät itsensä kiikkumasta jään reunalta. Virtaukset, jotka tekevät alueen jäistä heikot, saavat kerrostalokyttääjän pumpun käymään ylikierroksilla.

Kaiketi nämä rituaalit kuuluvat kevään ja kesän tuloon. Pilkkijä nauttii jäällä olosta tietämättä, että joku syö rannalla nitroja hänen vuokseen. Vaan mihinkä ihminen huolistaan pääsee. Tulevaisuustutkija Ilkka Halava tuo usein luennoillaan esille tapaamme ajatella. Suomalaisethan ajattelevat asiat toisin kuin ihmiset maailmalla. Putoaahan tuo jäihin varmasti, ajattelemme. Maailmalla ihasteltaisiin ihmisen rohkeutta toimia kuten haluaa. Halavaa mukaellen: kun on oma itsensä, maailma pysyy kyllä mukanamme ja elämä jään tapaan kantaa.

Tätä positiivista tapaa ajatella voisimme pyrkiä opettelemaan enemmän. Meille hymyilevä ihminen on kuin punainen vaate. Tunkisi hymynsä takapuoleensa, ajattelemme ja mennä murisemme. Entäpä jos ottaisimme voimaa hänen hymystään. Etsisimme katsekontaktin ja hymyilisimme takaisin. Tiedän omalta kohdaltani, kuinka energinen olen hyväntuulisena. Ja päinvastoin.

Uudessa työssäni positiivisuutta haetaan jokaiseen hetkeen ja tuotteita pyritään myymään iloisella ja reippaalla otteella pääasiassa puhelimen välityksellä. Myös nauraa saa ja pitää, pitäen tietenkin tilannetajun mukanaan. On jatkuvassa positiivisuudessa ollut tällaisella perusnegatiivisella ihmisellä opettelemista.

Äitini jaksoi Ähtärissä hyvin ja antoi voimaa meille nuoremmille omalla energiallaan. Sitä samaa energiaa näin keväisin tuo auringon valo, luonnon herääminen ja vaikkapa ensimmäisten leskenlehtien ilmestyminen. Kevät on ehkä vuodenajoista se itseäni eniten voimaannuttavin. Entäpä jos tehdäänkin porukalla sopimus siitä, että kerätään kevään ja kesän aikana niin paljon energiaa, että pääsemme yli raskaasta syksystä?

FI1804813069


Kirjoittanut: Rauno

Vapaa-aika

Rauno

Sanovat minua Raneksi ja Rauksi. Ainoastaan rakkaat äitini ja anoppini kutsuvat minua Raunoksi. Olen 53-vuotias mies ja tänä vuonna tulee 20-vuotta MS-diagnoosista. Blogi on minulle paikka, jossa opettelen leikittelemään sanoilla. Haluan, että blogi on mielipiteitteni koti, oman itseni ilmaisupaikka. Osoitteesta http://www.venditor.fi löytyy myös oma blogialustani. Kirjoitan elämästäni rehellisesti. Vaikka MS-tauti tuo paljon haasteita, silti peruspiirteitä minussa on hauskuus ja leikkisyys. Tuon pitkään sairastaneena miehenä esiin asioita, jotka voivat toisille olla arkoja, toivoen, että saan annettua ajatuksillani uskoa ja apua.

Katso kaikki artikkelit Rauno