Kolmipyöräisellä Nauvosta Kustaviin

Mä ilmoitin meidät husbandin kanssa Neuroliiton järjestämälle kolmipäiväiselle pyöräretkelle Turun saaristoon. Koska mä en pysy tavallisella pyörällä pystyssä, niin varasin Malikkeelta rinnakkain poljettavan pyörän. Siinä on sähköavustin ja mä voin välillä polkea "tyhjää", jos voimat loppuu.

Ajettiin ennen reissua 7 km ja mun sisäinen mrs Bucket siis Bukee' tuli myös mukaan. Aluksi tuntui ihan kauhealle, kun en pystynyt ohjaamaan tai jarruttamaan. Sitten kun totuin, niin se oli tosi kivaa. (Mä kyllä poljin, mutta tuo Lady-asento oli ihan kiva, jos haluaa vain nauttia matkasta).

Me poljettiin yhteensä 60 kilometriä Kustavista Nauvoon ja saatiin tutustua samalla kauniiseen Turun saaristoon. Mä olen mennyt vain Ruotsin laivalla ohi, enkä ikinä ollut käynyt siellä. Pyöräilykilometrejä viikon aikana tuli lähes 80, jos lasketaan kotipyöräilyt mukaan.

Pyöräilyn jälkeen järjestettiin Nauvossa kaikille avoin ja maksuton tapahtuma, jossa pystyi kokeilemaan erilaisia pyöriä (mm. noja-, käsi- ja tandempolkupyöriä). Tarjolla oli myös tietoa pyöräilyn ja kevyiden sähköajoneuvojen liikenneturvallisuudesta, sääntövisaa ja taitoajorata. Tapahtuma oli tärkeä pilottihanke, joka kiinnittää huomiota esteettömyyteen ja saavutettavuuteen.

Vaikka onnettomuus tai sairaus vie liikuntakyvyn, niin liikkeen ei tarvitse loppua. Onneksi on jo paljon soveltavia mahdollisuuksia liikkua, jotka mahdollistavat tämän.

Suurin este taitaa kuitenkin olla se, että ihmiset eivät ole tietoisia näistä mahdollisuuksista. Tai jos ovat tietoisia, ääni päässä huutelee, että et sinä jaksa tai pysty kuitenkaan. On hienoa, että ennen ostamista soveltavia liikuntavälineitä voi lainata vaikka viikoksi Solialta tai Malikkeelta. Mä ainakin innostuin ja seuraavaksi haluan kokeilla pyörätuoliin asennettavaa käsipyörää. Esteet ovat vain omassa päässä on niin totta, mutta sen äänen voi vaientaa uskaltamalla tarttua tilaisuuteen ja antamaan uudelle mahdollisuuden.

Rengasreitti losseineen teki syvän vaikutuksen ja en ikinä tule unohtamaan tämä matkaa oman mukavuusalueen ulkopuolelle!!!

FI1807853394


Kirjoittanut: Anne

Vapaa-aika

Anne

Olen yhdistysaktiivi, jonka lapset on jo pidempiä kuin niiden äiti. Rakastan tässä maailmassa eniten perhettäni, ystäviäni, matkustelua ja työtäni. En muista hyvin aikaa ilman MS-tautia, koska olin 16-vuotias, kun sain diagnoosin. Nyt elän lähes normaalia arkea iloineen ja suruineen. Työskentelen osa-aikaisesti ja olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 1999. Se antaa minulle enemmän aikaa perheelleni, ystävilleni, matkusteluun ja kunnon ylläpitämiseen. “Elä hetkessä” on elämänohjeeni ja siksi haluan elää täysillä nyt, enkä tuhlata elämääni katkeroitumiseen tai pelkoon tulevasta. Elämänmyönteinen asenne ja usko tulevaan on pitänyt laivani pinnalla karikoista huolimatta.

Katso kaikki artikkelit Anne