Matkailu avartaa

Viikko sitten Finnair lennätti minut Sveitsiin. Tyttäreni pelaa siellä salibandyä tämän kauden.

Innolla odotin reissua ja pakkaamisenhan aloitin juuri muutamaa tuntia ennen lähtöä. Yksi tärkeimmistä, aurinkolasit, unohtuivat. Muutaman tunnin unilla taksilla kentälle. Tavanmukaiset aamukaffit ja tarkastus, että passi ja rahat tallella.

Lentohan on lyhyt ja oli ajallaan. Vierustoverini matkasi myös Berniin ja pyysi junamatkalle mukaansa. Hallitsi kielen ja oli asunutkin siellä jo 7 vuotta. No kas kummaa, minä siinä sitten huomasin kysyä, että olemmeko sittenkään oikeassa junassa? Emme olleet. Vaihto nopeasti ja vielä ehdimme oikeaan. Tyttöni oli vastassa asemalla. Oli ihana nähdä ja mikä sää! + 24 ja täys aurinko.

Huristelimme autolla ihanien maisemien vilistäessä ohitse. Kukkia joka puolella, ihania taloja, lampaita ja lehmiä. Kukkulat ja lumihuippuiset vuoret siinsivät horisontissa. Sanoinkuvaamattoman kaunista.

Saavuimme asuntoon, jossa heti havainnoin jyrkät, kahdet portaat. Tokaisinkin; tämä ei ole vammaishuusholli! Askel onneksi nousi.

Istuin ja ihmettelin; ihana loma edessä. Seikkailuja ja olisikohan tulossa myös kommelluksia? Sen viikko tulisi näyttämään.

Parina ekana päivinä teimme retkiä upeisiin nähtävyyspaikkoihin Blauseen ja Oeschinenseen. Henkeäsalpaavat maisemat katsoi sitten mihin suuntaan tahansa. Pidin aina huilitaukoja välillä. Sain myös lainaksi kävelysauvat, jotka helpottivat menoa sekä ylös että alas. Valokuvia tuli reissussa otettua 360 kpl. Tarkoituksenani on tehdä muistojen kirja yhdestä huippureissustani.

 

Onnellisina palasimme kotiin auringon laskiessa. Sää oli koko ajan kesäisen lämmin.

Ainut asia kohdallani oli katetroinnin vaikeus, kun ei niitä suihkuja joka paikassa ollut. Vahingoilta vältyin, kun olin urologian poliklinikalla saanut juuri ennen lähtöä Botox-ruiskeet rakkoon. Yöksi otin särkylääkettä.

Yhtenä retkipäivänäni menin kokeeksi pummilla junassa ja jee säästin 30 euroa. Jännitystä elämään. 😜 Kohdekaupunkina oli Thun joka oli idyllinen pikkukaupunki. Siellä nautiskelin terassilla lounaan, katselin kaljaa lipittäviä turisteja. Pikku humalapäissään tanssivat pöydillä ja meno oli huikeaa.

Rakastan olla myös itsekseni. Kaivan repustani päiväkirjan ja kirjoitan. Terapeuttista puuhaa. Mihinkään ei ole kiire. Saa tehdä mitä haluaa eikä tarvitse säädellä. Näen ja koen paljon enemmän olemalla liikenteessä yksin.

Tyttärelläni oli ensimmäinen kotipeli paikallisessa hallissa, joka näytti ulospäin ladolta.🙈 Lehmänkellot ja rummut raikuivat.

Ostin kentältä Suomen lipun, jota katsomossa huiskutin. Tytöt voittivat! Se oli riemukasta ja oli ihana tavata joukkuetovereita. Osasivat hyvin englantia. Hyvä niin, koska minun saksankieleni ei ole vahva.

Viimeinen kohde oli pääkaupunki Bern. Sekin viehkeä, kaunis ja vanha kaupunki. Torilla kiertelyä ja lounaaksi pizzaa. Apteekin täti myi kipugeeliä ja takahuoneessa siveli sitä selkääni. Ihanan kohteliasta sakkia olivat kaikki. Minulle kertyi joka päivä askelia noin 12000. Huikee määrä ja ihmettelin monesti hyvää jaksamistani. Ihana huomata, että vaikka MS on ollut mukanani jo 17 vuotta, voin kuitenkin hyvin ja pystyn liikkumaan. Vaikka hitaammin ja huonommin, mutta liikun. Se toi hyvän mielen. Ilon ja onnen täyttämiä hetkiä oli lukuisia.

Oli aika pakata kapsäkki. Lähdön hetket ovat aina hiukan haikeita. Ihana oli kokea ja nähdä, miten hyvässä fiiliksessä oma tytär on ja minkä kokemuksen saa pelatessaan Sveitsissä. Kiva koti ja oma uusi auto. Paljon ihania paikallisia, jotka hoitavat ja järjestävät asioita ja maksavat palkkaa. Treenit ovat myöhään ja viikonloppuisin pelejä sekä lähellä että kaukana.

En ole shoppailija tyyppiä. Pakko oli kuitenkin ostaa T- paita, joka maksoi 5 euroa. Puhutaan aina, että Sveitsi on kovin kallis maa. En voi ihan samaa sanoa. Ehkä ruokailu ravintolassa on kallista, mutta sitä en lomalla jää pohtimaan. Rahat, kortit ja kuitit sikinsokin pussukassani. Pin-koodikin välillä päästä katosi. Pienen mietinnän jälkeen aina palautui.

Kokonaisuutena täysi napakymppimatka, vain se herra A, B tai C puuttui. Parempi näin. 👍😜

Syysterveisin reissu-Vipe

 

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella

FI1910746377


Kirjoittanut: Virpin blogi

Vapaa-aika

Virpi

Olen Virpi, Vipe, sählä, talon suhinalempi. Onhan noita lempinimiä kertynyt elämän varrella. Olen 60-vuotias eronnut sinkku. Minulla on kaksi aikuista tyttöä. Asun Espoossa. Minun selviytymistarinani alkaa vuodesta 2002.