On sitten ilimoja pidellyt

Viime syksynä blogikirjoituksessani toivoin valoa pimeyteen. Oli silloin muutaman kuukauden satanut vettä ja ollut pimeää aamusta iltaan, niin täräytti luontoäiti nyt toukokuuksi säätyypin, jollaisesta oli pitkään haaveiltu. Helteet.

Tykkään paistatella, olla kuin hylje kiven päällä auringossa ja kerätä D-vitamiinia auringonsäteistä, mutta kun helteet kestävät koko kuukauden, ovat MS-tautia sairastaneen vitsit loppuneet. Viikon vielä jaksaa vitsailla vaan sitten alkaa puhalluttamaan. Mieli synkkenee.

Tunnetustihan MS-tautia sairastavien lämmönsäätely ei ole parasta mahdollista A-luokkaa ja kuumuus tahtoo tuoda ongelmia jaksamiseen ja korostaa muita oireita. Oma lämpökeskukseni on ihan hajalla ja osa lääkkeistäni lisää ruumiinlämpöä, joten kesän helteet tuovat pieniä haasteita. Ja nyt ne olivat aika suuria.

Toukokuuni oli siis lämmin, tukala ja hankala. Olin osan siitä työkeikalla Kuopiossa. Ilmastointia ei ollut ja asunto, jossa yöni majailin, oli todella kuuma. Olin läpimärkä heti asunnolle astuttuani ja tätä kesti hetkeen, kun ulko-oven suljin. Varjossa oli aamuisin viileämpää. Lämmön lisäksi paikka oli epäsiistein, jossa on tullut aikoihin käytyä ja ensimmäinen tehtävä oli, kun sinne saavuin, ottaa imuri käteen ja alkaa siivoushommiin. Läpimärkänä hiestä asuntoa sitten puunasin siihen kuntoon, että kehtasi alkaa nukkumaan. Keikka-asunnon riemut on nyt tullut koettua.

Se reissu oli ja meni. Jollain tapaa vointi ja jaksaminen ovat olleet sen jälkeenkin olemattomat. Olen nukkunut puolet vuorokaudesta ja toisen puolen tuskaillut jaksamisen kanssa.

Olin pitkään jotenkin niin usvassa, että en muistanut vanhaa konstia. Pitkiä pulikointeja järvessä. Tai muistin kyllä, mutta en saanut aikaiseksi järveen syöksyä. Keho ei totellut käskyjä. Kunnes lopulta kesken synkistelyjen marssin syvälle järveen. Annoin kylmän veden huuhtoa kipeitä lihaksia. Olin järvessä pitkään ja voi jestas miten hyvä olo oli rantautumisen jälkeen. Olinhan tätä samaa harrastanut aiemminkin ja jossain vaiheessa vuosia sitten kävin uimahallin kylmässä altaassakin hakemassa apua kipuihin.

Mikäli siis mahdollista, menkää järveen. Jos ei, niin sitten paljon kylmiä suihkuja. Tai nauttimaan uimahallin kylmäaltaalle. Jos nämä keinot ovat liian rajuja, voi apua hakea myös muualta.
Hikoiluun löytyy apteekkituotteita, jotka oloa vähän helpottavat.

Tätä kirjoittaessa on sää ainakin hetkeksi viilennyt ja toiveissa on kunnolliset vesisateet. Luonto tarvitsee vettä ja sadetta toivovat myös maanviljelijät.

FI1806843544

 


Kirjoittanut: Rauno

Vapaa-aika

Rauno

Sanovat minua Raneksi ja Rauksi. Ainoastaan rakkaat äitini ja anoppini kutsuvat minua Raunoksi. Olen 53-vuotias mies ja tänä vuonna tulee 20-vuotta MS-diagnoosista. Blogi on minulle paikka, jossa opettelen leikittelemään sanoilla. Haluan, että blogi on mielipiteitteni koti, oman itseni ilmaisupaikka. Osoitteesta http://www.venditor.fi löytyy myös oma blogialustani. Kirjoitan elämästäni rehellisesti. Vaikka MS-tauti tuo paljon haasteita, silti peruspiirteitä minussa on hauskuus ja leikkisyys. Tuon pitkään sairastaneena miehenä esiin asioita, jotka voivat toisille olla arkoja, toivoen, että saan annettua ajatuksillani uskoa ja apua.

Katso kaikki artikkelit Rauno