Paikka kaikelle ja kaikki paikallaan

Mä en muistaisi mitään, jos en merkitsisi tapahtumia/muistettava asioita puhelimen kalenteriin, jonka myös täytyy muistuttaa niistä. Kodin kalenteri eteisessä on lähinnä mun husbandia varten, jotta hän tietää missä menen. Tietty mun täytyy toki muistaa merkitä asiat myös siihen. Koska tunnen itseni, niin mun henkkari jo tietää mun tuplakalenterista ja merkkaa automaattisesti työvuoronsa myös siihen.

Yksi asia on alkanut tuskastuttaa mua yhä enemmän. Se asia on, että kun en löydä tavaraa ja mun pitää alkaa etsiä sitä. Voimia etsimiseen/tuskastumiseen menee paljon paljon enemmän ja esim saksien etsimisen jälkeen tuntuu, että tarvitsee mennä huilaamaan. Sama tuskastuminen/väsyminen tapahtuu myös entistä helpommin, jos en osaa aika nopeasti käyttää jotain uutta ohjelmaa tai sovellusta.

Siihen, että en löydä tavaroita on mun IHAN oma syy, koska olen sotkuinen ja epäjärjestelmällinen ihan luonnostaankin. Pienenä äiti oli aina iloinen, kun mun supersiisti Sanna-ystävä tuli meille kylään ja patisti mut siivoamaan. Tietty voimien hupenemiseen nopeammin vaikuttaa myös ikä ja yli 30 vuoden MS-sairastaminen.

Mä nautin siitä, että on siistiä ja kaikki tavarat on paikoillaan. Yksi syy miksi meillä sotkeutuu paikat, on se, että meillä on liikaa tavaraa!!! Husbandi on huomannut saman ja meiltä lähtikin kierrätykseen/roskiin paljon ylimääräistä tavaraa. Se, että ne pitää hävittää heti kotoa, me tiedetään jo kokemuksesta. Muuten vähän ajan päästä me ihmetellään, mikäs nyssäkkä tuo on? On myös hyvä, että Facebookissa on roskalava tai nettikirppis-ryhmiä, jonka kautta pääsee nopeasti tavaroista eroon.

Koska mä olen sotku-Anne, niin tasaisin väliajoin luen kirjasta tai katson Netflixistä Konmari-ohjelmaa. Hänen niksinsä on, että ei saa siivota kaappi kerrallaan vaan pitää ensin tehdä inventaario omista tavaroistaan, nerokasta. Kun ensin laitat KAIKKI esim. takkisi, kenkäsi tai huulipunasi samaan kasaan, näet kuinka monta takkia, kenkäparia tai huulipunaa sinulla onkaan. Sen jälkeen tajuat, miksi sinun kotisi sekaantuu ja et löydä tavaroitasi. Ja erityisesti sen, kuinka paljon laukkuja/huulipunia omistat, kun kaikki omistamasi huulipunat on yhdessä kasassa. Nimim. kokemusta on.

Neuroliiton MS-kurssilla ohjaaja sanoi: "Paikka kaikelle ja kaikki paikallaan" Tuo pitää niin paikkansa. Jos noin olisi mun kotona, mun elämä olisi paljon rauhallisempaa ja seesteisempää ja kaikki fengshuit pääsisi rauhassa kulkemaan. Se, millä voisin saavuttaa tuon tilan, on se että kaikilla tavaroilla on oma paikka ja laitan tavarat takaisin paikoilleen käytön jälkeen. Myös se, että siivoaa säännöllisesti. Tai palkkaa siivousfirman tekemään sen.

Tärkeää on kuitenkin, että ensin on siivottava oma elämä ja sen tavarat sekä uupumusta lisäävät asiat.

Kuten sotku-Anne.

FI2008288001
Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.


Kirjoittanut: Annen blogi

Vapaa-aika

Anne

Olen yhdistysaktiivi, jonka lapset on jo pidempiä kuin niiden äiti. Rakastan tässä maailmassa eniten perhettäni, ystäviäni, matkustelua ja työtäni. En muista hyvin aikaa ilman MS-tautia, koska olin 16-vuotias, kun sain diagnoosin. Nyt elän lähes normaalia arkea iloineen ja suruineen. Työskentelen osa-aikaisesti ja olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 1999. Se antaa minulle enemmän aikaa perheelleni, ystävilleni, matkusteluun ja kunnon ylläpitämiseen. “Elä hetkessä” on elämänohjeeni ja siksi haluan elää täysillä nyt, enkä tuhlata elämääni katkeroitumiseen tai pelkoon tulevasta. Elämänmyönteinen asenne ja usko tulevaan on pitänyt laivani pinnalla karikoista huolimatta.