Pätkiikö muisti

On perjantai ilta. Nuokun teeveen ääressä, kun huomaan, että valo vilahtaa äänettömällä olevassa puhelimessa. Luettuani tekstin nousee pystyyn vähäiset hiusvarantoni. Viestin lähettäjä on poliisi, jossa tiedustellaan, että mitähän autolleni kuuluu. Hyppään farkkuihin ja säntään ulos ja lähes törmään kahteen konstaapeliin. Autoni on kuulemma ollut käynnissä koko illan. Keskustelu heidän kanssaan etenee kohteliaasti. He kertoivat sammuttaneensa moottorin, mutta ovet ovat vielä auki. Säntään autolle ja tsekkaan että omaisuus on tallessa.

Totuushan on, että auto oli pihassa käynnissä reilut kuusi tuntia ovet avoimena. Kuin tarjottimella sitä haluavalle. Vaan ei kelvannut.

Tulin kotiin puhuen samalla puhelimeen auton bluetoothin kautta. Jäin pihaan päättämään puhelun vaihde vapaalla ja samaiseen tilaan auto jäikin sitten, kun tyytyväisenä viipotin kotiin. No, hymy hyytyi kyllä myöhemmin.

Eihän auto onneksi kadonnut. Vuosien varrella tavaroita on ollut hukassa sitten enemmänkin. Luettelo on pitkä: silmälasit, lompakko muutaman kerran. Hanskoja lukematon määrä. Puhelimia, tietokoneita ja avaimia nyt jotain mainitakseni. Onneksi osan olen saanut pelastettua ja ystävälliset ihmiset ovat niistä soitelleet. 

Itse olen selittänyt asiaa hajamielisyydellä. Mutta voisiko kyseessä olla ongelmat muistin kanssa? Ensimmäisen askeleen otin asian kanssa jo vuosi sitten. Liityin paikallisen muistiyhdistyksen jäseneksi.

Mutta näin sitä mennään hajamielisenä päivä kerrallaan. Joka päivä kertaan itsekseni ja kumppanini kertaa, missä on kännykkäni, avaimeni ja lompakkoni. Jos kaikki ovat tallella, voi huokaista helpotuksesta. Paitsi nyt on listalle lisättävä auto. Onko se pihassa ja onko se käynnissä vai mitä sille kuuluu? Nämä nykyajan autot, joissa autoa ei käynnistetä eikä sammuteta virta-avaimella, tuottavat tällaisia unohduksia. Auton ominaisuus siis, ei vikaa miehessä.

Erilaisista kognitiivisista ongelmistani olen aiemmin kirjoittanutkin. Nämä muistiin liittyvät ongelmat kuulunevat osittain ja toivottavasti samaan sarjaan. Ovat toivottavasti hajamielisyyttäni. Tällä hetkellä on niin miljoona rautaa tulessa, että pieni pää ja sen kapasiteetti on yhtään liioittelematta ylitetty.

Mitä tulee poliiseihin, niin heiltä tuli myös postia kuluneella viikolla. Tällä kertaa ei minulle, vaan kauniimmalle osapuolelle. Muistuttivat huomautuksella raskaasta kaasujalasta. Hyviä ovat he muistamaan.

FI1709706506


Kirjoittanut: Raunon blogi

Vapaa-aika

Rauno

Olen tutuille, turunmiehille ja ystäville Rane tai Rau. Ainoastaan rakkaat äitini ja anoppini kutsuvat minua Raunoksi. Olen yli 50-vuotias mies Jyväskylästä ja asun kivassa asunnossa lähellä keskustaa rakkaan avopuolisoni kanssa. Blogi on minulle paikka, jossa opettelen leikittelemään sanoilla ja kirjoitan elämästäni Leijonaksi nimeämäni kumppanin, MS-taudin kanssa. Muiden sairastavien lailla myös me MS-tautia sairastavat käytämme varsin mustaa huumoria ja sitä pilkahtelee teksteissäni. Asioihin voisi suhtautua negatiivisesti ja myös kirjoittaa siten. Yritän synkkinä ja pimeinä marraskuun iltoinakin löytää jotain positiivista ja hauskaa sanottavaa. 20-vuotta MS-taudin kanssa on pitkä aika. Yritän tuoda mukaan myös kokemusperäistä tietoa.