MS-tauti ja masennus

Masennuksen oireet

Masennuksen merkit voivat ilmaantua hitaasti, joten niitä voi olla vaikea itse huomata. Masennusoireita voi olla vaikea erottaa Ms-taudin oireista, kuten voimakkaasta väsymyksestä tai toimintakyvyn vaihtelusta. 

Tyypillistä on, että masentunut ihminen kokee negatiiviset tunteet kohtuuttoman voimakkaiksi, toimintojen aloittamisen vaikeaksi ja ihmissuhteiden ylläpitämisen uuvuttavaksi. Mielessä korostuvat häpeä, syyllisyys ja itsesyytökset. Lisäksi masentunut ihminen kokee arvottomuutta, toivottomuutta ja näköalattomuutta. 

Näin tuntevan ihmisen mieliala kuvastuu matalana ja hänen on vaikea löytää mielenkiinnon kohteita. Mielihyvän tunteen ollessa vähäistä esimerkiksi seksuaalinen kiinnostus vähenee. Tyypillisiä masennuksesta kertovia merkkejä ovat myös muutokset ruokahalussa ja univaikeudet. 

Ms-tautia sairastavan masennuksessa tulisi huomioida erityisesti stressiin, uhan tunteeseen ja menetyksiin liittyvät tekijät. Ne voivat liittyä Ms-taudin aaltomaiseen luonteeseen tai sen vaiheeseen, kuten sairauden neurologiseen oirejaksoon eli pahenemisvaiheeseen. Mielialan madaltuminen ja masennuksen syveneminen havaitaankin usein juuri pahenemisvaiheen aikana. 

Ms-taudin ja masennuksen oireet voivat vaikuttaa toisiinsa negatiivisesti, jolloin ihminen kokee ajautuvansa ahdistavaan noidankehään. Mitä pidemmälle oireet etenevät, sitä voimakkaammin ne vaikuttavat heikentävästi itsetunnon, itseluottamuksen ja oireista selviytymisen kokemuksiin. 

On tyypillistä, että keskivaikeassa ja vaikeassa masennuksessa ihmisen toimintakyky, looginen ajattelu ja muistaminen vaikeutuvat entisestään. Ihminen voi olla suurimman osan aikaa helposti ärtyvä, uneton ja pohtia kuolemaan liittyviä ajatuksia. Hän voi ajatella synkkiä itsetuhoisia ajatuksia. Erityisesti hiljattain diagnosoidun Ms-taudin jälkeen esiintyvä ahdistus voi lisätä itsetuhoisten ajatusten määrää. 

Edellä kuvatun vuoksi on ymmärrettävää, että masentuneena ihmisen voi olla vaikea hakeutua hoidon piiriin. Myöhemmässä vaiheessa masentunut voi kokea, ettei hoidolle ole enää tarvetta tai ettei hänellä ole oikeutta masennuksen vuoksi hakeutua hoitoon. Hän voi jopa kieltäytyä hoitamasta itseään, vaikka sille on selkeä tarve. Tästä syystä masentunut tarvitsee lähipiirin henkistä ja konkreettista tukea tilanteen selvittämiseksi ja avun saamiseksi. 

Updated: 20-10-2017